lauantai 13. maaliskuuta 2010

Leijona

Aikoinaan kävi niin, että leijona tappoi erään miehen. Miksi näin kävi? Niin, mies oli matkalla Afrikan kuivalla tasangolla ja nautti täysin siemauksin matkastaan. Hän vaelsi eri paikoissa pienen repun kanssa. Huilun soitto oli hänen mielitekonsa,erityisesti pitkällä matkalla kylästä kylään. Päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Jotta matkasta ei tulisi kauheen yksitoikkoinen, hän alkoi soittaa huiluaan. Arvaa mikä olento tuli häneen eteensä juuri kun hän oli soittamassa? Leijona tuli ihan yllättäen hänen eteensä, mutta ei hyökkänyt hänen päälleen. Hänen hämmästykseen leijona pysähtyi ja nojasi puuhun ja nukahti siihen paikkaan. Miehen sydän hakkasi oikein lujaa, kun hän jatkoi matkaansa huilun kanssa.

Olipa hyvä tuuri, etten joutunut leijonan suuhun ajatteli mies. Matka jatkui edelleen, kunnes tuli iltahämärä. Oli yöpymisen aika, kun pensaan takaa tuli toinen vielä nälkäisempi leijona. Oli aika ihmeellistä, että miehellä oli juuri silloin huilu suussaan. Hän ei nähnyt muita vaihtoehtoja kuin soittaa soittamistaan. Toinen leijona pysähtyi ensimmäisen leijonan lailla ja meni maate tyynesti. Mies jatkoi matkaa ja totesi, että tämä huilu on takuulla jokin taikaesine.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa eteenpäin, jotta pääsisi erääseen kylään. Päivä oli jälleen polttavan aurinkoinen ja maa hyvin kuivaa. Mies oli kuitenkin reippaalla mielellä mielenkiintoisen päivän jälkeen. Vaellettuaan muutaman tunnin mies totesi, että kaukana hämmötti leijonan näköinen olento. No, on sitten huilun soiton aika. Hän yritti rentoutua ja soittaa soittamistaan, mutta totesi, että leijona vain lähestyi vauhdilla hänen silmiensä eteen. Mies ei ehtinyt laskea sekuntiakaan ennenkuin kuolema tuli.

Mistä johtuu, että tämä kolmas leijona ei nukahtanut huilunsoiton antamaan mielihyvään?

Blogin uusi vaihe alkamassa!

Blogini nimi ei ole enää kansa vailla omaa maata, vaan viittomakielinen muistitietotutkimus. Viittomakielisten kertomukset ovat aina kii...