lauantai 11. heinäkuuta 2015

Sastamalan edesmennyt kuuro maailma?

Kävin tammikuussa Tyrväällä haastattelemassa erästä Karjalan evakkoa, ja paikka vaikutti niin, että halusin tulla uudestaan käymään. Tuntui ihanalta tulla Tyrväälle uudestaan nyt heinäkuun 9.päivänä ystävän kanssa autolla. Kun lähestyimme Tyrväätä, tuli Sastamalan vaakuna. Olen pienestä pitäen kuullut, miten äidinäiti kertoi olevansa kotoisin Tyrväältä. Ajan saatossa paikan nimi on muuttunut Tyrväästä Vammalaksi ja sitten Sastamalaksi. Taidan nyt käyttää Sastamalan nimeä.  Millaista elämä alueen kuuroilla on ollut? Kerron vähän kahden päivän vierailustani.

J.F.Talvian kotipaikka
Heffata ry:n kuurot. Elias Savisaari seisoo neljäntenä oikealla ja hänen vieressään on J.F.Talvia. 


   Kävimme kunnioittamassa Kuurojen Liitto ry:n perustajajäsenten 
hautoja Sammaljoen ja myös Kiikan hautausmaallla.








Jäin usein kertomuksista kiinni, että oli vaikeaa palata nykyaikaan tai nukkua. Heffata ry:n pitkäaikaisen jäsenen tarinoita oli vaikka kuinka paljon, että pitäisi kirjoittaa kirjan. Kuurojen naisten kertomuksia pitää oikeasti kerätä, millaista oli elää maatalousyhteiskunnan aikana. 

   
Anneli Kuutti kertoi yhdistyksen edesmenneistä jäsenistä. Hänen appivanhempansa olivat yhdistyksen ja myös Kuurojen Liiton perustajajäseniä. Annelin puoliso Tauno Kuutti oli kova sukututkimuksen harrastaja ja harras yhdistysihminen. Vanhoja kuvia katsellen tuli esille monta mielenkiintoista asiaa, miten Kuutin  kuuro suku oli paljon tekemisessä toisen kuuron suvun kanssa. Ritalan suvun kuuroista voi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta onneksi Kerttu Ryömä on kirjoittanut Ritalan suvun tarinoista kirjan vuonna 1988: "Seitsemän riihen talo, Ritalan rustholli ja sen asukkaat menneinä aikoina Kiikassa." Näette kuvan Ritalan tilasta tämän tekstin yläpuolella.


 
Kiikan hautausmaalla lepää Ritalan kuurot ja taiteilija Juho Felix Talvia.



Tässä lepää taiteilija J.F.Talvia vaimonsa kanssa.

Oli suuri kunnia tavata vanhemman sukupolven väkeä reissun aikana. Kerttu Ryömä täyttää kohta 97 vuotta. Kuurojen vanhempien lapsena Kerttu kertoili viittoen ihan luontevasti, ja hän kertoi, miten liian moni ihminen on kysynyt häneltä viittomakielen oppimisesta. Uskon, että varmaan moni kuurojen vanhempien kuuleva lapsi on kokenut samanlaisen turhautumisen. Tietämättömyydestä johtuu moni asia, kuten Jyväskylän entinen diakonissa Aune Ihalainen totesi minulle kahvittelun aikana. Aune täyttää kohta 90 vuotta, ja kertoi jääneensä eläkkeelle joskus 1980-luvun alkupuolella. En voi muuta kuin ihailla heidän hyvää muistiaan asioista. Kirjoitan toisella kerralla enemmän Heffata ry:stä kun toiminta ikävä kyllä loppuu tänä vuonna.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogin uusi vaihe alkamassa!

Blogini nimi ei ole enää kansa vailla omaa maata, vaan viittomakielinen muistitietotutkimus. Viittomakielisten kertomukset ovat aina kii...