Kuulon parantaminen

"En tiennyt, miksi olin täällä sairaalassa ja sain nukutusnaamarin naamaani. Aloin nähdä outoja ympyröitä, jotka tulivat koko ajan lähemmäksi ja nukahdin sitten. Heräsin aamulla korvat peitettyinä sidehaaroilla ja ihmettelin, mikä tämä onkaan. Äitini tuli eteeni ja kysyi: Mitä haluat? Vastasin, että haluan jäätelöä. Lähdettiin sitten kotiin äidin kanssa. Myöhemmin otettiin pois siteet ja äiti meni mun taakse. Kokeili taputtamalla, kuulisinko - en kuullut mitään. Sain tietää myöhemmin siskoltani, että korvaleikkaus oli vähällä tappaa minut. Minulla on vieläkin korvien sisällä jokin metallinen osa, jonka tarkoituksena on vastaanottaa äänen aallot. En tiennyt tästä mitään. Siskoni kertoi noita asioita minulle. Nyt on vaivana jatkuva korvan vuotaaminen. Pitää aina olla pumpulia korvissa, ettei vaan vuotaisi tyynyille. Olin tästä hyvin vihainen äidilleni, ja sanoin, että kuurous on ihan hyvä asia kunhan on terve! Äidin olisi pitänyt kysyä minulta, haluaisinko korvaleikkausta vai en. Synnyin kuulevana, ja sain aivokalvontulehduksen 8 kuukauden ikäisenä, jonka tuloksena kuurouduin. Tämä korvaleikkaus tapahtui kun olin 10 vuotiaana, vuonna 1967."

Tällaisia tarinoita kuulee, miten on kautta aikojen yritetty parantaa kuuloa -vaihtelevalla menestyksellä. Muistelen tässä huonokuuloista luokkakaveriani, jolle oli tehty joku korvaleikkaus 1980-luvulla. Miten monta kuuroa on yritetty leikata? Jopa kuurojen opetusisämme C.O.Malm (1826-1863) joutui lääketieteen uhriksi kun oli saanut sähkövirtaa korviinsa tukholmalaisen lääkärin luona -tuloksetta. Voisi kysyä, milloin voisimme olla vapaita tässä asiassa? Olkaamme kuuroja vaan..