Viipuri

Viipurin rautatieasema. Eliel Saarisen suunnittelemasta asemasta on 

jäljellä pätkä.

Tuli vihdoinkin käytyä Viipurissa heinäkuun loppupuolella Kuurojen Karjalaseuran kanssa ilman viisumia. Kävellessäni Viipurin katuja tunsin olleeni Helsingissä, sillä arkkitehtuuri on suurimmaksi osaksi samanlaista.

Ennen matkaa mietin, millainen kaupunki Viipuri oli ennen sotia, millainen elämä Viipurin kuuroilla oli? Millainen yhdistystoiminta siellä oli? Viipurin kuuromykkäin yhdistys ry perustettiin 1899 ja vietettiin isot 40v.juhlat 24.-26.3.1939. Yhdistys oli yksi Suomen vanhimmista yhdistyksistä. Viipuri oli ennen sotia Suomen toiseksi suurin kaupunki, noin 80 000 tuhatta asui ja nykyään on sama lukumäärä. Kaupunki oli monikielinen, sillä suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa käytettiin siellä ihan luontevasti. Lappeenrannassa sijaitsee Etelä-Karjalan museo, joka esittelee Karjalan kolmea kaupunkia: Käkisalmi, Viipuri ja Lappeenranta. Kannattaa tutustua museoon, sillä saa hyvän kokonaiskuvan millainen kaupunki Viipuri oli. Meren rannalla sijaitseva kaupunki keräsi myös paljon kuuroja ympäri Suomea, sillä kuurojen liiton liittokokous pidettiin siellä vuonna 1939. Oli peräti 400 kuuroa siellä. Mielenkiintoista oli lukea kuuromykkäin lehdestä, miten kokous silloin kesti vain 4 tuntia, sillä oli paljon muita ohjelmia: puheita, virkistyksiä, kaupunkiin tutustuminen.

Kuuromykkäin lehden mukaan Viipurin kuuromykkäin yhdistys kokoontui vuonna 1938 sunnuntaisin klo 17-21 Keskuskansankoululla, Karjalankadulla. Matkaoppaan mukaan siinä rakennuksessa Jean Sibelius piti useita konsertteja.  Kuurojen Lehdessä (9/1966) on Sylvia -nimisen kuuron kirjoitus yhdistyksestä seuraavasti: ”Yhdistyksessä vallitsi silloin hyvä toverihenki, vaikka silloin tällöin esiintyi pientä erimielisyyttä. Leikkisä mieliala, aito karjalaisuus, vallitsi keskuudessamme. Kuuroja kokoontui paljon yhteisiin illanviettoihin Keskuskansakoululla. Aluksi kokoonnuimme eräässä luokkahuoneessa, missä pulpetit olivat paikoillaan, mutta ei se haitannut. Osattiin siihen aikaan tyytyä vähään.

Keskuskansankoululla kokoonnuttiin sunnuntaisin 1930-luvulla

Yhdistyksen oma kaappi oli luokkahuoneessa, puheenjohtajalla oli kaappiin avaimet. Joskus yhdistys järjesti juhlia rautatieläisten huoneistossa Viipurin asemarakennuksessa. Ompeluseura kokoontui jokaisen jäsenen luona vuorollaan. Yhdistyksen jäsenistöstä oli monen eri ammattialan edustajia. Oli kartanpiirtäjiä maanmittauskonttorista, valokuvakopisti, taidemaalari jne.”

Ihan samalla kadulla, Karjalankadulla sijaitsee Viipuri-hotelli, jossa me Kuurojen Karjalaseuran väki yövyimme yhden yön. Oli hyvä yöpyä Viipurissa, jotta ehdimme vähän tutustua Viipurin kaupunkiin. Liikkeitä oli vähän vaikeaa löytää, jos ei hallitse venäjää. Kauppatorilla sijaitsee Viipurin pyöreä torni, joka ei ole oikeasti pyöreä. Oli kiinnostavaa käydä kauppahallissa, joka rakennettiin Suomen aikana. Huomaa kyllä, miten Viipurin kaupunki ei ole päässyt kehittymään sotien jälkeen Helsingin lailla.  Edullista pellavakangasta kannattaa ostaa, jos suunnittelette joskus Viipurin matkaa.

Kuurojen karjalaseuran puheenjohtaja Heikki Sandholm esittelee lasin takaa, jotta kaikki näkisi hyvin.

Matkustimme Saimaan kanavan kautta, ja mietin, miltä turkulainen yhdistysaktiivi Elias Savisaaresta tuntui matkustaa kanavalla. Elias kirjoitti kerran kuuromykkäin lehteen, miten oli hauskaa matkustaa Viipuriin, sillä kanavalla oli näin monta sulkua. Elias Savisaari kävi valistamassa alkoholin vaikutuksista 1910-luvun Viipurissa ja samalla matkusti vähän ympäri Karjalaa, sitten palasi takaisin Turkuun ottaen mukaan kuuroja lapsia Turun kuuromykkäin kouluun. Ei ihme, että Elias Savisaarta kutsuttiin papaksi, sillä hän huolehti paljon kuuroista.

Saimaan kanava on hieno nähtävyys ja sää vielä suosi meitä matkalaisia. Kanava on noin 43 km pitkä ja sijaitsee puoleksi Suomen ja Venäjän alueella. Korkeusero merenpintaan on 76 m ja se on porrastettu kahdeksalla sululla. Sulun pituus on 85 m ja leveys 13,2 m, putouskorkeus vaihtelee 5,5-12,7 m välillä. Suosittelen matkaa, sillä saimme ihan rauhassa jutella ja käydä välillä syömässä kun menomatka kesti noin 6 tuntia. Saimme jakaa yhdessä muistoja ja tarinoita, miten Karjala menetettiin aikanaan Neuvostoliitolle.

Keskusteltiin, mihin päin Viipurin yhdistyksen jäsenet muuttivat. Kuulemma moni Viipurin kuuroista siirtyi Lahden seudulle, kuten esimerkiksi Vanhasen kivenhakkaajaveljekset. Valto ja Kauko Vanhanen olivat kirjoittaneet kuulumisia Viipurista vuonna 1941 kuuromykkäin lehteen. Välirauhan aikana veljekset olivat armeijalla töissä. Töitä riitti, sillä oli paljon siivoamista Viipurin alueella. Tiet, sillat ja kadut olivat huonossa kunnossa. Piti siivota pois myös venäläisten sotilaiden mustuneita ruumiiita. Veljekset olivat töissä kuukauden ja saivat 4 päivän loman, sitten he pääsivät käymään kotiseudulleen mukanaan polkupyörät. He kuvailivat niin tarkkaan kotimatkan Viipurista Äyräpään Kaukilaan. Veljekset matkustivat Viipurista Äyräpäähän Perojen kautta. He havaitsivat matkalla yhden kuuromykkäurheilijan kodin hävinneen melkein ihan tyystiin, sillä vain sauna jäi pystyyn kun oli tiilistä rakennettu. He pyöräilivät Rajaharjusta Heinjoelle, jossa oli poltettu usean kuuron talo. Päästyään perille Äyräpään Kaukilaan he huomasivat kotitalonsa säilyneen, mutta vanhemmat eivät ole vielä palanneet takaisin kotikylään. Sauna oli erittäin hyvässä kunnossa, että he saivat saunoa. Nykypäivänä on ehkä vaikeaa ymmärtää sodan aikaisia oloja, mutta tarina jatkuu, että seuraavana päivänä he hakivat leiman lomatodistukseen Äyräpään Pölläkkälän kunnan lautakunnalta ja saivat vielä ilmaisen aterian. He palasivat kotiinsa ja menivät vielä poimimaan puolukoita. Karpaloita oli liian vähän. He tarkistivat myös enonsa talon ja totesivat, että kuuro eno Antti Kaukinen ei ole vielä palannut kotiin. Rakennukset olivat pystyssä, mutta ovet ja ikkunat olivat viety. 4 päivän loma loppui. He palasivat takaisin Viipuriin.

Vanhasten lisäksi osalla meistä on sukujuuret Karjalassa. Osa meistä on kokenut evakkoja. Piti jättää juuri rakennettu omakotitalo rajan taakse ja lähteä kiireessä pois omasta kodista kohti uutta kotialuetta. Osa on kokenut, miten lähteä evakkoon peräti kaksi kertaa. Näitä kertomuksia pitää joskus koota kirjaksi. Lopuksi vähän Kuurojen Karjalaseurasta. Se perustettiin 20.7.2009 ja siihen kuuluu monta kuuroa ympäri Suomea. Facebookissa on Kuurojen Karjalaseuran sivut, mutta voit ottaa yhteyttä työryhmään, jonka puheenjohtaja on Heikki Sandholm ja muut jäsenet ovat Timo Jarva, Senni Virkkunen, Urpo Nevalainen, Jari Varis ja Annukka Hiekkanen. Toimintaa järjestetään kerran vuodessa. Seura on tarkoitettu Karjalassa syntyneille ja evakkoon lähteneille lisäksi myös kuuroille, joilla on juuret Karjalassa. Seura suunnittelee bussikiertomatkaa Karjalaan vuonna 2015 kesällä, mutta ensi kesänä on seuran tapaaminen pohjoismaiden kulttuurifestivaalin yhteydessä.

Kiitos työryhmälle hyvästä matkaseurasta! Haluan kiittää näin blogin välityksellä myös SaimaanTravelin työntekijöitä onnistuneista järjestelyistä. Oli ilo huomata suomalaisen viittomakielen sanakirjan olleen laivan keittiön pöydällä.

p.s. Tästä sivusta voi nähdä, millainen kaupunki Viipuri oli vuonna 1939 syksyllä: http://www.virtuaaliviipuri.tamk.fi/.