Pietarsaari

Viime viikolla toteutui yksi pitkäaikaisista haaveistani: Pietarsaaren reissu. Pääsin tutustumaan melkein katovaan kulttuuriin ystäväni Boris Strömin johdolla. Ajoin Jyväskylästä Pietarsaarelle tyttäreni kanssa, ja matkan aikana tehtiin viittomakielisten historiaan liittyviä kysymyksiä toisillemme. Silloin mietin, millaista oli elää Anna Heikelin aikaa Pietarsaaressa. Historian kirjoista ilmeni, miten kovasti Anna Heikel puolusti viittomakieltä loppuun asti.

Saavuttuamme Pietarsaarelle totesin, että onpas idyllinen kaupunki vanhoine taloineen. Boris Ström odotti meitä majapaikassa, ja sen jälkeen lähdime melkein saman tien katsomaan Pietarsaaren kuurojen yhdistyksen kesäpaikkaa Solsandia. Ennenkuin saavuimme Solsandiin kävimme katsomassa kuurosokean Frans Lejonin pienenpientä mökkiä. Oli vaikuttavaa nähdä paikkaa, missä Frans Lejon eli.

Olimme Solsandissa puolen kuuden aikaan. Punertava kissa oli vastaanottamassa meidät, ja aloimme ihmetellä, missä kuuroja on. Kello oli yksi vaille kuusi kun tuli ensimmäisiä kuuroja. Pikkuhiljaa tuli lisää kuuroja, joista suurin osa oli ruotsinkielisiä viittomakielisiä ja ikääntyviä. Ilmapiiri oli lämmin ja juttuja riitti toisin puolin.

Sain kuunnella tarinoita Anna Heikelistä, Frans Lejonista, yhdistyksen ensimmäisestä puheenjohtajasta Petter Staddesta. Oli vaikuttavaa kuunnella yli 80 vuotiailta edesmenneen maailman asioista. Pietarsaaren kuuromykkäin koulu suljettiin vuonna 1932, ja sen jälkeen seudulla asuvat ruotsinkieliset kuurot matkustivat Porvooseen oppimaan. Junamatka kesti erään naisen mukaan jopa 16 tuntia ja hän vertaili, miten nykyään päästään paljon nopeammin. Aloin miettiä, että kunpa koulu olisi jatkanut toimintansa niin alueen viittomakielinen kulttuuri olisi kukoistanut pitempään. Kuuromykkäinlehdessä oli kirjoitusta kahden ruotsinkielisen koulun eroista, ja siinä kirjoituksessa ylistettiin Porvoon puhekoulua. Siihen aikaan viittomakieltä ei arvostettu, vaan pidettiin ns.toivottomien oppilaiden kielenä. Pohjanmaalla on syntynyt lukuisia kuuroja. Oli hieman outoa, että ruotsinkieliset kuurot joutuivat matkustamaan näin kauas Porvooseen. Pietarsaaren kuuromykkäinkoulu oli jäsenten mukaan ruotsinkielinen ja myös suomenkielinen, mutta ennen kaikkea viittomakielinen. Opettajat osasivat viittoa hyvin kuten esimerkiksi Pietarsaaren kuurojen yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Petter Stadde, joka kuoli vuonna 1930 ja hänen vaimonsa oli myös kuurojen opettajana. 1960-luvulla ilmestyneen kuurojen lehden mukaan pohjanmaalla oli eniten kuuroja, mutta jotain kuitenkin tapahtui sillä nykyään Pietarsaaren kuurojen yhdistys toimii kesäisin. Moni Pietarsaaressa syntynyt kuuro asuu Ruotsissa ja käy kesäisin Solsandissa. On huolestuttavaa seurata, miten suomenruotsalainen viittomakielinen kulttuuri on kuihtumassa koko ajan, sillä Porvoossa toimiva ruotsinkielinen kuurojen koulu suljetettiin vuonna 1993. Olisi tärkeää, jos juureltaan pohjanmaalaiset kuurot muuttaisivat takaisin kotiseuduilleen ja elvyttäisivät hienon kulttuurinsa.

Keskusteluillan jälkeen Pietarsaaren kuurojen yhdistyksen jäsenet, Alf ja Astrid Bjong jaksoivat näyttää meille kuuromykkäin koulun 2 eri paikkaa ja myös hautapaikkoja. Käytiin ensin katsomassa Anna Heikeliä, joka oli kuuluisan kuurosokean Frans Lejonin opettaja. Saimme tervehtiä myös kuuroa opettajaa Lorentz Eklundia, jonka tytär Elma Ignatius oli yksi vaikuttaja Helsingissä. Kirjoitan tuonnempana kuuromykkäin koulusta kuvineen.

En ollut uskoa silmiäni kun sain nähdä miten Solsandissa säilytetään v. 1932 suljetun koulun lakanoita. Lakanat ovat erittäin hyvässä kunnossa.

Kuuro vai kuuleva?

Tästä tapahtuneesta on aikaa, varmaan 10 vuotta. Istuin bussissa ja katselin ulos, kunnes eteeni istahti nuorehko mies. Silmiini pisti hänen pinssinsä, jossa lukee Jeesus <3 ja katsoin sitten miehen silmiin. Mies alkoi yhtäkkiä viittoa : "JEESUS +RAKASTAA +SINÄ". Jäin sanattomaksi ja katsoin sitten uudestaan ikkunasta puita. Miten mies tiesi minun olevan kuuro? Voi olla, että hän on nähnyt minut jossain viittomassa tai lehdessä. Mene ja tiedä.

Satutko sinä tietämään, kuka on kuuro tai kuuleva? Kerran Kaliforniassa tehtiin sellainen tutkimus, jossa tutkija istui ja katsoi kuka voisi olla kuuro opiskelija erään kalifornialaisen yliopiston käytävällä. Olen itse huomannut, että kuuroilla ja kuulevilla on erilainen kehonkieli. Kuurot usein katsovat ympärille kävellessään ja kuuron katseen käyttö on erilainen kuin kuulevalla. Kun olin kerran Turussa eräässä museossa, ja huomasin, että työhuoneessa kolmesta työmiehestä yksi oli selvästi kuuro. Kysyin häneltä suoraan, oletko kuuro. Hän vähän säikähti kysymykselleni, mutta toipui ja keskusteltiin sitten museosta.

Vain markka taskussa

Turun hautausmaalla tapahtui vuonna 1973:

" Meitä oli kaksi kuuroa tyttöä ja olimme ihastuneita kahteen kuulevaan poikaan. Liikuttiin Turun vanhalla hautausmaalla. Yritettiin keskustella, mutta oli vähän vaikeaa kunnes pojat keksivät repiä lehdestä kirjaimia:"Yksi pusu yksi markka".

Punastuimme. Menin sitten toisen pojan kanssa puun taakse antamaan pusua, mutta taskussani oli vain yksi markka. Olisin niin kovasti halunnut saada enemmän pusuja. Ystäväni sen sijaan sai ihan ilmaiseksi ja vieläpä kielisuudelmaa!"

C.O.Malm

Tiedätkö kuka toi Suomeen viittomakielen, perusti Porvooseen Suomen ensimmäisen koulun kuuromykille(nykyään ei käytetä kuuroista nimitystä kuuromykkä)? Suomessa ei ollut C.O.Malmin syntyessään (18.2.1826) mitään koulua kuuroille. Malm oli vanhempiensa mielestä hyvin terävä poika, joten vanhemmat miettivät mihin kouluun laittaisi tiedonhaluisen lapsensa. Siihen aikaan oli kouluja Pietarissa ja myös Tukholmassa. Perheen ruotsinkielisyyden vuoksi Malm laitettiin Tukholmassa sijaitsevaan kuurojen kouluun, Manillaan.

Manillassa Malm sai oppia monenlaisia asioita ja suoritti myös uimamaisterin arvon. Malm osasi monia kieliä ja tehdä myös puutöitä. Malm olisi voinut jäädä Manillaan opettamaan, mutta hän halusi palata synnyinmaahansa. Porvoossa perustettiin yksityiskoulu, jossa aloitti vain 3 oppilasta. Joista yksi tuli myöhemmin pitkäaikainen kuurojen opettaja David Fritz Hirn. Ykistyiskoulu alkoi vähitelleen kasvaa, mutta Malm ajoi valtionkoulun perustamista. Se toteutui vuonna 1860 kun saatiin lupa Venäjän keisarilta. Suomi oli siihen aikaan Venäjän alaisuudessa. Malm oli käynyt Pietarissa ja siellä luultiin Malmia englantilaiseksi, sillä Malm osasi keskustella hyvin englanniksi käyttäen paperia ja kynää. Ns. paperiviestinnästä on jäänyt todisteita, sillä Malm ja kansallisrunoilija Johan Runeberg olivat hyviä ystäviä ja he kävivät paljon keskusteluja käyttäen paperia ja kynää. Runeberg tuki paljon Malmia kouluasioissa.

Tiedätkö, miten Malm kuoli? On viitottu monta sukupolvea:

"Malm huomasi valtion koulunsa ikkunasta, miten hevonen oli hukkua Aurajoelle. Malm riensi pelastamaan hevosta hukkumasta ja onnistui nostamaan hevosen Aurajoesta, mutta sen jälkeen Malm sairastui pahasti keuhkotulehdukseen ja kuoli 8.6.1863. Vain 37- vuotiaana."

Mutta onko tämä kuolintarina tosi? Epäillään, että Malm olisi kuollut johonkin vatsakatariin tai kenties masennukseen. Käydessäni Tukholmassa kuurojen historian kongressissa muutama vuosi sitten sain tietää, että Malmin opettaja oli itsekin kuuro ja opettanut kuuroja peräti 52 vuotta! Lisää Malmin opettajasta tulee toisella kerralla...