Keski-Suomen kuurojen saari

 Luettuani kesällä Raili Ojala-Signellin kirjan elämästään halusin mennä katsomaan tarkemmin Säynätsaloa, tehdasyhteisöä. Säynätsaloa voidaan kutsua Keski-Suomen kuurojen saareksi, sillä siellä asui aikoinaan lukuisia kuuroja perheitä. Kerrotaan, miten tehtaalla otettiin hyvin kuuroja töihin. Railin mukaan ensimmänen kuuro oli puuseppä Adolf Marttila.

Adolf Marttila- keskellä ja edessä oleva
pyöreälasinen mies (n.1920 luvun loppupuolella).

Saarella oli jopa oma kuurojen yhdistys. Säynätsalon Kuurojenyhdistys perustettiin joskus 1940 luvun loppupuolella, sillä tuli erimielisyyksiä Jyväskylässä asuvien kuurojen kanssa. Yhdistyksen jäseniä oli parhaimmillaan noin 30. Tämä kertoo paljon, miten Säynätsalossa edelleen tiedetään menneistä kuuroista niin paljon. 

Kävin näemmä katsomassa Hanna Parviaisen rakennuttamaa Säynätsalon kirkkoa ja hautausmaata. Yritin etsiä kuurojen hautoja, mutten löytänyt kunnes mieheni kysyi paikalla olleelta työntekijältä tietäisikö hän Mikko Paksujalan hautapaikkaa. Noin 58 vuotias mies alkoi kertoa paikkakuntansa historiaa ja näytti meille ties monta, monta kuuron hautaa. Otin kuvia kuurojen haudoista. Luulen, että he kävivät Parviaisen tehtailla työssä.  

Ihmettelen kyllä edelleen, miten työntekijä voi muistaa tarkkaan hautojen sijaintia. Ilmisesti Säynätsalo oli aikansa niin yhteisöllinen saari, että kaikki tunsivat hyvin toisensa. Ei voi kuin ihmetellä. Lisää Säynätsalon kuurojen elämästä voit lukea Raili Ojala-Signellin kirjasta: "Yksin tein tieni viitat." 

Hanna Parviainen

Lähteet:
Ojala-Signell, R.2014 Yksin tein tieni viitat
Kuvat:
- Vanha kuva: Jyväskylän Kuurojen yhdistys ry:n arkisto
- Uudet kuvat: Outi Ahonen

Lelutehdas

Lapsena rakastin Fortunaa, että oli hauskaa työntää kuulia ja laskea, montako pistettä sain! Mieheni lainasi kirjastosta Juho Jussilasta kertovaa teosta, joka on muuten helppolukuista ja sisältyy paljon kuvia. Suosittelen muutenkin kirjaa kaikille suomalaisesta leluhistoriasta kiinnostuneille, mutta myös kuurojen historian ystäville. Miten Juho Jussila liittyi kuurojen elämään?

Juho Jussila(1874-1947) oli todella kiinnostava opettajan persoona. Kerron ihan vähäsen hänen alkuvaiheistaan ennen Suomen itsenäistymistä. Tuolloin Jyväskylän kaupunki oli hyvin pieni, mutta en ole aikaisemmin tiennyt, että Jyväskylässä toimi kuuromykkäin ammattikoulu. Lukiessani kirjaa aloin miettiä, onko kirjoittaja kirjoittanut väärin. Olen tiennyt, että Jyväskylässä oli ns. yli-ikäisten kuuromykkäin koulu, mutta en ole tiennyt tai huomannut ammatikoulun olemassaolosta. Voi olla, että asiasta on kirjoitettu aikaisemmin jossain kirjallisuudessa. 

Mikä tämä kuuromykkäin ammattikoulu oli oikeastaan? Kirjan mukaan Jyväskylän kuuromykkäin puusepänammattikoulu toimi kauppias Robert Ruthilta vuokratussa rakennuksessa Harjukadun ja Kilpisenkadun kulmassa 1910-luvulla.  Ammattikoulu toimi siis vuosina 1911-1915. Ammattikoulun johtajana toimi Arvi Koskinen, joka oli Juho Jussilan hyvä ystävä ja myös opiskelutoveri seminaariajalta. 

Arvi Koskinen, käsityön opettaja ja
kuuromykkäin sepänammattikoulun
johtaja

Miksi ammattikoulu lopetettiin vuonna 1916? Suomen huonontuneen taloudentilanteen ja ensimmäisen maailmansodan vuoksi. Juho Jussila ja Arvi Koskinen yrittivät saada kuuromykkäin ammattikoulun toimimaan ns. lelutehtaana, mutta asia jäi ensimmäisen maailmansodan kynsiin. Kuuromykkäin ammattikoulun tilat olivat kuitenkin liian ahtaat. Koskinen lopetti koko kuuromykkäin ammattikoulun syksyllä 1916. Juho Jussila kuului suojeluskuntalaisiin, kuten myös Jyväskylän kuuromykkäin koulun johtaja, Martti Pihkala, josta olen vähän kirjoittanut ajat sitten blogissani. Jussila oli mukana Pihkalan organisoimissa aktivistien toiminnoissa Jyväskylässä vuosina 1915-1917.

Luettuani Juho Jussilasta kertovaa kirjaa olin vähän ihmeissäni, miksi tästä ammattikoulusta ei ole puhuttu aikaisemmin kuurojen yhteisössä. Mutta asia on ilmisesti tosi, sillä Keski-Suomen Sanomissa 20.6.1911 oli ilmoitus seuraavasti:

"Jyväskylän kuuromykkäin ammattikoulu

Senaatti on myöntänyt Jyväskylän kuuromykkäin ammattikoulun oppilaille vapaalipun waltion rautatiellä heidän matkustaessaan..alusta ja lopusta Jyväskylään ja sieltä takaisin."



Lähteet:
Hyytiäinen,P, Talja;v& Vuorinen,P. 2001. Leluneuvos ja naulapojat. Juho Jussilan tie pedagogista leikkikalutehtailijaksi
Keski-Suomen Sanomat, 20.6.1911, Jyväskylän kuuromykkäin ammattikoulu