Keski-Suomen kuurojen saari

 Luettuani kesällä Raili Ojala-Signellin kirjan elämästään halusin mennä katsomaan tarkemmin Säynätsaloa, tehdasyhteisöä. Säynätsaloa voidaan kutsua Keski-Suomen kuurojen saareksi, sillä siellä asui aikoinaan lukuisia kuuroja perheitä. Kerrotaan, miten tehtaalla otettiin hyvin kuuroja töihin. Railin mukaan ensimmänen kuuro oli puuseppä Adolf Marttila.

Adolf Marttila- keskellä ja edessä oleva
pyöreälasinen mies (n.1920 luvun loppupuolella).

Saarella oli jopa oma kuurojen yhdistys. Säynätsalon Kuurojenyhdistys perustettiin joskus 1940 luvun loppupuolella, sillä tuli erimielisyyksiä Jyväskylässä asuvien kuurojen kanssa. Yhdistyksen jäseniä oli parhaimmillaan noin 30. Tämä kertoo paljon, miten Säynätsalossa edelleen tiedetään menneistä kuuroista niin paljon. 

Kävin näemmä katsomassa Hanna Parviaisen rakennuttamaa Säynätsalon kirkkoa ja hautausmaata. Yritin etsiä kuurojen hautoja, mutten löytänyt kunnes mieheni kysyi paikalla olleelta työntekijältä tietäisikö hän Mikko Paksujalan hautapaikkaa. Noin 58 vuotias mies alkoi kertoa paikkakuntansa historiaa ja näytti meille ties monta, monta kuuron hautaa. Otin kuvia kuurojen haudoista. Luulen, että he kävivät Parviaisen tehtailla työssä.  

Ihmettelen kyllä edelleen, miten työntekijä voi muistaa tarkkaan hautojen sijaintia. Ilmisesti Säynätsalo oli aikansa niin yhteisöllinen saari, että kaikki tunsivat hyvin toisensa. Ei voi kuin ihmetellä. Lisää Säynätsalon kuurojen elämästä voit lukea Raili Ojala-Signellin kirjasta: "Yksin tein tieni viitat." 

Hanna Parviainen

Lähteet:
Ojala-Signell, R.2014 Yksin tein tieni viitat
Kuvat:
- Vanha kuva: Jyväskylän Kuurojen yhdistys ry:n arkisto
- Uudet kuvat: Outi Ahonen