V-kirjain

Tuli käytyä viime torstaina Helsingin Kuurojen yhdistyksen seniorikerhossa. Yksi Karjalan evakko kertoi tarinansa:

"Olin ihan pieni tyttö, kun jouduttiin jättää kotimme rajan taakse. En silloin ymmärtänyt, mitä tapahtui. Jouduimme Mikkeliin isolle maatilalle. Olin ihmeissäni uudesta paikasta. Äitini ei viittonut paljon, vaan yritti keksiä viittomia.

Siellä maatilalla tehtiin paljon työtä.  Olin mukana pyörimässä. En ymmärtänyt, miksi yhden miehen takin selkään oli kirjoitettu liidulla iso V-kirjain. Ihan iso V-kirjain. Mies oli ihan kiltti ja teki paljon töitä.

Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että hän oli venäläinen sotavanki."

New Yorkin yläpuolella

Haastattelin erästä karjalaista poikaa ja tuli muita kertomuksia esille. Yksi mukava kertomus urheilumatkasta:

"Oli kesä 1965.

 Edustin Suomea koripallossa. SKUL järjesti meille yksityisen lennon Amerikkaan! Ihan oma lentokone. Sellainen vanha potkurilentokone. Runo Savisaari oli mukana. Meidän joukkueen valmentajana oli Oiva Virtanen, kuurojen vanhempien kuuleva lapsi. Oli myös turisteja mukana. Meitä oli noin 50. Lensimme Amerikkaan Kanadan kautta. Montrealissa piti tankata kone. Kone oli sen verran pieni, ettemme voineet liikkua paljon.

Aloin hikoilla New Yorkin yläpuolella kun kone alkoi liikkua liian lähellä rakennuksia. Turvavyöt olivat tiukasti kiinni. Muut pojat olivat myös kauhusta jäykkinä ja kasvot hiestä märkinä.. Näimme erilaisia rakennuksia ja lukuisia onakotialueiden uima-altaita liian läheltä! Oli hyvä, että kone ei tippunut!

Jälkeenpäin saimme tietää, että se olikin lentonäytös. Emme saaneet tietoa kun kukaan ei voinut seistä kertomassa lentäjän selostuksia."

Anders Johan Hedman

Syksy alkoi vauhdikkaasti! Vedän nyt yhtä kurssia kolmannen vuoden tulkkiopiskelijoille. Kurssilla käsitellään kuurojen taiteenhistorian lisäksi esittävää kulttuuria. Yritin koota yhteen tietoja kuuroista ja viittomakielisistä taiteilijoista. Huomasin, miten paljon kuvia minulla on erilaisista teoista. Olen vuosien saatossa vähän tutkinut ja kierrellyt ympäri Suomea, mutta haluan nyt kertoa yhden ihan uskomattoman jutun. En voinut uskoa silmiäni, mutta kerronpa nyt.

Satuin lukemaan samaan aikaan kun valmistelin luentojani vanhoja lehtiä, mutta tällä kertaa kuuromykkäin joulu -lehtiä 1900-luvun alkupuolelta. Yllätyin todella, miten joulu-lehdet kertomuksineen olivat niin laadukkaasti tehtyjä. Silmiini pisti otsikko:

        Eräs entisajan kuuromykkä "taidemaalari"

Kuka tämä taidemaalari oli? Tarkistin heti, kuka kirjoitti tekstin. Samuli Paulaharjun vaimo, Jenny kertoi Raahen alueella eläneestä kuuromykästä suutarista, joka maalasi tauluja. Aloin miettiä, mikä tämä juttu on oikeastaan. Onko tästä kirjoitettu jossain muualla? Tuntui ja tuntuu edelleen ihmeelliseltä, miten 93 vuoden päästä teksti ilmestyy minun eteen ja kertoo, missä taulut ovat. Raahen museossa! Arvaatko, mitä menin tekemään?

Lähetin sähköpostia Raahen museoon, ja kysyin, olisiko siellä todella Anders Johan Hedmanin tauluja. Jennyn kirjoittaman tekstin mukaan Anders Johan eli vanhaksi. Oohoo, kun näin syntymävuoden ja kuolinvuoden. Se tyyppi eli paljon ennen kuurojen opetuskautta. Niin, Jenny selitti, että Anders Johan oli koulujakäymätön kuuromykkä, joka oli lahjakas piirtämään ja maalamaan. Osasi tehdä hyvin kenkiä. Jennyn mukaan vuonna 1923 vanhat raahelaiset muistelevat vielä sydämellisesti Anders Johania, pientä, laihaa, hiukan ontuvaa ukkoa, joka oli jo vanha heidän nuoruudessaan. Ja heidän mielestään ovat hänen taulunsa Raahen museon hauskimpia nähtävyyksiä!

Sain seuraavana päivänä vastauksen Raahen museolta, että Anders Johan Hedman oli todella kuuro ja hänen taulunsa sijaitsevat kunniapaikalla museossa. Sain myös kuvia, mutta en laita nyt tähän blogiin. Saatte luvan käydä siellä Raahen museossa!

Ai, muuten Anders Johan Hedman syntyi 1782 ja kuoli 1864. Onkohan hän Suomen vanhin tiedossa oleva kuuro taiteilija?

Lähteet:
-Raahen museo
- Kuuromykkäin joulu 1923