Tuli käytyä viime torstaina Helsingin Kuurojen yhdistyksen seniorikerhossa. Yksi Karjalan evakko kertoi tarinansa:
"Olin ihan pieni tyttö, kun jouduttiin jättää kotimme rajan taakse. En silloin ymmärtänyt, mitä tapahtui. Jouduimme Mikkeliin isolle maatilalle. Olin ihmeissäni uudesta paikasta. Äitini ei viittonut paljon, vaan yritti keksiä viittomia.
Siellä maatilalla tehtiin paljon työtä. Olin mukana pyörimässä. En ymmärtänyt, miksi yhden miehen takin selkään oli kirjoitettu liidulla iso V-kirjain. Ihan iso V-kirjain. Mies oli ihan kiltti ja teki paljon töitä.
Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että hän oli venäläinen sotavanki."
Tässä blogissa kuvaillaan viittomakielisten tarinoita, muistoja ja kokemuksia.
tiistai 23. syyskuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogin uusi vaihe alkamassa!
Blogini nimi ei ole enää kansa vailla omaa maata, vaan viittomakielinen muistitietotutkimus. Viittomakielisten kertomukset ovat aina kii...
-
Kuka tämä Paksujalka oli? Vanhemman sukupolven kuurojen silmät alkoivat kirkastua, jos joku kysyi Paksujalasta. Ajattelin silloin, että o...
-
Roy kirjoitti mm.El Zorroa. Tänään vietetään pyhäinpäivää ja muistellaan vainajia. Katselin kuvia isovanhemmistani ja myös samalla vanho...
-
Turun kuurojen ammattikoulu perustettiin vuonna 1948, vaikka on jo kaksikymmentä vuotta aikaisemmin puhuttu ammattikoulun perustamisesta. Ol...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti