Sävele Angervon taidenäyttely

Tuli ihan vahingossa käytyä Sävele Angervon (1879-1938) taidenäyttelyssä kesällä Turun saariston pyöräretken yhteydessä. Oli onnea mukana, sillä harvoin pääsee tutustumaan 1900-luvun alussa eläneisiin kuurojen taiteilijoiden töihin.Viiden päivän pyöräilyn jälkeen tuntui ihan taivaan lahjalta päästä tutustumaan Sävele Angervon töitä. Silloin oli Suomessa taiteen nousukausi. Sävele Angervon lisäks oli Juho Talvia(1879-1960) ja Albert Tallroth (1871-1899). Olisi hienoa, jos joskus järjestettäisiin kultakaudella eläneiden kuurojen taiteilijoiden yhteistaidenäyttely.

No,oli kuitenkin kiinnostavaa huomata, kuinka lahjakas Sävele olikaan. Teki paljon kopiointitöiden lisäksi erilaisia meriaiheisia luonnoksia ja muotokuvia. Yksi muotokuvista jäi erityisesti mieleen tanskalaiskaunotar. Tuli vähän ihmeteltyä, kuinka kova kuurojen elämä olikaan. Sävelen isä nimittäin ei hyväksynyt hänen rakkaussuhdetta tanskalaiseen kuuroon naiseen. Näyttelyssä oli paperiselostus Sävele Angervon elämän kulusta omaisten kirjoittamana. Sen mukaan Sävele ei ollut syntymäkuuro, mutta siitä huolimatta Sävele ei saanut kokea avio-onnea.. Olisi kiinnostavaa selvittää tämän tanskalaiskaunottaren kohtaloa. Satutko tietämään tämän naisen nimen?

Viittomakielisten kertomat kummitus/jännitystarinat

Millaisia kummitusjuttuja on viittomakielisten keskuudessa? Olen kuullut monenlaisia kummitusjuttuja mm. leireillä ja Mikkelin koulun aikana (1989-1995). Oli jännittävää istua ja kuunnella entistä jännittävimpiä tarinoita. Osa on kuulemma tosi, mutta mistä sen tietää?! Malminharjulla(Kuurojen Liiton kurssikeskus)oli yksi kummitteleva keinutuoli. Mistä johtuu, että keinutuolit ovat useimmiten kummittelevassa roolissa..

Olkoon tämä yksi kummitustarina Amerikassa sijaitsevasta maailman ainoasta kuurojen yliopistosta, Gallaudetista.

Kerrotaan, että vuonna 1988 nousi kuuro rehtori virkaan monen kuulevan rehtorin jälkeen. Kuuro rehtori aloitti työnsä ihan hyvin mielin, mutta hänen kuuleva vaimonsa heräsi melkein joka yö outoihin ääniin ja valittikin asiasta miehelleen. On ollut yleisessä tiedossa, että oudot äänet kuuluivat asiaan. On kerrottu, että edelliset rehtorit joutuivat kärsimään erilaisista univaikeuksista. Uusi rehtori sen sijaan nukkui makeasti, ja jonkin aikaa päästä hänen vaimonsa totesi nukkuneensa hyvin. Kerrotaan, että tämä kummitus, joka häiritsi rehtoreita, lakkasi kiusaamasta kun totesi uuden rehtorin olevan umpikuuro.

Narratiivisuus merkittävä osa meidän kulttuuriamme

Suomalaisella viittomakielellä on kerrottu lukuisia tarinoita, joita ei ole aina kirjoitettu ylös muistiin. Suullista perinnettä pitää vaalia, jotta tulevat sukupolvet saisivat tietää millainen entisajan viittomakielisten elämä on ollut. Viittomakielisellä tarkoitan henkilöä, joka on viittonut vauvasta/lapsesta saakka. Viittomakielinen voi olla siis kuuro, huonokuuloinen tai kuuleva. Viittomakielisiä on monenlaisia, kuten myös tarinoita. Koetan kirjoittaa tähän blogiin erilaiset tarinat, mitä olen nähnyt viittomakielisten kertovan.. Olisi kenties mielenkiintoista saada myös kuvia tähän blogiin.

Vanhempien kuurojen kanssa on aina ollut mielenkiintoista keskustella, sillä heillä on useimmiten suuri tarve kertoa omista kokemuksista ja näkemyksistä. Istuessani Jyväskylän kuurojen yhdistyksellä olen saanut kokea erilaisia väristyksiä, kuinka kovaa tai ihanaa elämä on ollutkaan!

Yksi tarina on esimerkiksi sodassa kaatuneen kuurojen vanhempien kuulevan lapsen tarina. Oli vuosi 1939. Kuurot lapset istuivat Kuopion kuuromykkäinkoulussa kuuntelemassa, kuinka nuori mies kertoi voittaneensa mäkihypyn Suomen mestaruuden. Yksi näistä oppilaista kertoi minulle, kuinka tämä nuori mies oli hyvä viittomaan. Juuri kuurojen vanhempien ansiosta mäkihypyn Suomen mestari kertoi sujuvasti viittoen urheilun harrastuksistaan. Sama mestari menestyi hyvin ennen sotia pesäpallossa. Pieni poikaoppilas kuunteli lumoutuneena Toppilan Niilon tarinoita, ja sai myöhemmin tutustua Toppilan perheeseen. Pienestä poikaoppilaasta kasvoi nuorukainen, joka kävi Toppilaan perheessä. Toppilan isäntä antoi sodassa kaatuneen pojan mäkihypyn sukset hänelle. Tämä Niilo Toppila toimi pienelle kuurolle pojalle viittomakielisenä roolimallina, kun pieni poika keräsi kaikki Niilosta otetut kuvat vihkoonsa. Pienestä pojasta tuli myöhemmin menestyvä urheilija kuurojen urheilussa. Tämä tarina osoitti, että viittomakieliset lapset tarvitsevat viittomakielisiä idioleja.