Turun kuurojen ammattikoulu

Turun kuurojen ammattikoulu perustettiin vuonna 1948, vaikka on jo kaksikymmentä vuotta aikaisemmin puhuttu ammattikoulun perustamisesta. Olen tavannut muutaman ammattikoulun ensimmäisiä oppilaita ja saanut kuunnella tarinoita, millaista oli silloin 1940-luvun loppupuolella. Nuoret oppilaat tekivät aina sunnuntaisin retkejä ja kävivät paljon Turun kuurojen yhdistyksellä, josta nuoret saivat paljon elämän neuvoja. Silloin oli nuortenkerhojen perustamisaikaa. Perustettiin Turkuun, Helsinkiin ja Jyväskylään. Yksi oppilas kertoi: "Minulla ja yhdellä toisella oli polkupyörä käytössämme, mutta muilla ei ollut. Silloin ei ollut varaa maksaa." Olen näillä näkymin menossa haastattelemaan erästä Turun kuurojen ammattikoulun ensimmäisistä oppilaista. Pitää kysyä häneltä lupaa, voisiko julkaista hänen tarinansa tähän tarinablogiin.

Tarinameri

Tänä keväänä ilmestyi uusi dokumenttielokuva, joka kertoo kuurojen vanhempien kuulevista lapsista. Siinä elokuvassa on 4 aikuista kertomassa elämästään, miltä tuntui kasvaa kuurossa/viittomakielisessä perheessä. Kaikilla on ihan erilaisia kokemuksia, sillä perheet ovat erilaisia. Osa heistä viittoo, osa ei. Jokaisen kertomus kosketti, mutta yksi tarina jäi mieleen:

" Kun tulin kouluikään, ihmettelin miksen voinut mennä (kuurojen)veljesten kanssa samaan kouluun, sinne Mikkeliin."

Olen sitä mieltä, että kuurojen vanhempien kuulevat lapset ovat jotenkin näkymättömiä. Heitä on niin paljon, että olisi korkea aika laskea miten monta Suomessa on viittomakielisiä. Hämmästyin kuullessani jonkin aikaa sitten, että Kuurojen vanhempien kuulevien lasten yhdistyksessä olisi vain 19 jäsentä. Pitäisi todella aloittaa todellinen jäsenkampanja, jossa tiedotettaisiin siitä yhdistyksen olemassaolosta. Kannattaa lukea www.coda.fi. 25.5.2012: Ilokseni voin kertoa, miten HKY:llä on alkanut uusi kerho. Coda-kerho! Vetäjä on Taina Sänkiniemi, mutta on mukana myös monta aikuista codaa. Olen niin huojentunut, että pienet viittomakieliset kuulevat lapset näkevät kaltaisiaan aikuisia. Näin pienten codalasten identiteetti vahvistuu, kun he tietävät, että "meikäläisiä" on enemmän kuin vain he. On kerrottu, miten moni kuuro lapsi luulee kuolevansa nuorina kun he eivät ole nähneet aikuisia kuuroja. Kuurojen liitto järjestää codalapsille (7-14v.) kesäleirin, joka on aina ollut hyvin suosittua. Niin, olen kuullut, että codakerhoa on myös Turussa. Toivottavasti perustetaan myös muualle Suomea, että moni codalapsi/nuori löytää paikkansa tässä maailmassa.

Nuuksio, Riikan Takala

Kesä lähestyy, ja tekee niin kovasti mieli lähteä luontoon. Tuli ostettua pääkaupunkiseudun retkeilyoppaan, josta löytyy kaikenlaisia hyviä vinkkejä. Reitti Vähä-Parikas-Kattila voisi olla hyvä kohde, sillä oppaassa mainitaan kuinka 1900-luvun alkupuolella Takalassa asui kuuro Riikka, hänen tyttärensä Hilja ja tämän tytär Elsa. Elämä oli hyvin vaatimatonta, sillä oli pakko saada elantoa luonnosta ja pienestä viljelymaasta. Sato ei ollut aina runsasta ja lisäansiota kerättiin metsistä: tehtiin varpuluutia, poimittiin marjoja, kukkia ja keväällä hiirenkorvalla olevia koivunoksia. Tekee mieli kokeilla, miltä tuntuu herätä hyvin varhain ja lähteä torpasta Helsingin kauppatorille. Patikkamatkaa kertyi Nuuksion Pitkäjärven päähän 5km, soutumatkaa 7 km ja vielä 7 km kävelyä asemalle. Niin, oppaan mukaan Riikan torpan rakennukset rappeutuivat ja Helsingin kaupunki osti maat 1960-luvulla. Rakennusten jäännökset purettiin, mutta voit kuitenkin kokea Riikan ja hänen tyttärensä jäljet..