Tarinameri

Tänä keväänä ilmestyi uusi dokumenttielokuva, joka kertoo kuurojen vanhempien kuulevista lapsista. Siinä elokuvassa on 4 aikuista kertomassa elämästään, miltä tuntui kasvaa kuurossa/viittomakielisessä perheessä. Kaikilla on ihan erilaisia kokemuksia, sillä perheet ovat erilaisia. Osa heistä viittoo, osa ei. Jokaisen kertomus kosketti, mutta yksi tarina jäi mieleen:

" Kun tulin kouluikään, ihmettelin miksen voinut mennä (kuurojen)veljesten kanssa samaan kouluun, sinne Mikkeliin."

Olen sitä mieltä, että kuurojen vanhempien kuulevat lapset ovat jotenkin näkymättömiä. Heitä on niin paljon, että olisi korkea aika laskea miten monta Suomessa on viittomakielisiä. Hämmästyin kuullessani jonkin aikaa sitten, että Kuurojen vanhempien kuulevien lasten yhdistyksessä olisi vain 19 jäsentä. Pitäisi todella aloittaa todellinen jäsenkampanja, jossa tiedotettaisiin siitä yhdistyksen olemassaolosta. Kannattaa lukea www.coda.fi. 25.5.2012: Ilokseni voin kertoa, miten HKY:llä on alkanut uusi kerho. Coda-kerho! Vetäjä on Taina Sänkiniemi, mutta on mukana myös monta aikuista codaa. Olen niin huojentunut, että pienet viittomakieliset kuulevat lapset näkevät kaltaisiaan aikuisia. Näin pienten codalasten identiteetti vahvistuu, kun he tietävät, että "meikäläisiä" on enemmän kuin vain he. On kerrottu, miten moni kuuro lapsi luulee kuolevansa nuorina kun he eivät ole nähneet aikuisia kuuroja. Kuurojen liitto järjestää codalapsille (7-14v.) kesäleirin, joka on aina ollut hyvin suosittua. Niin, olen kuullut, että codakerhoa on myös Turussa. Toivottavasti perustetaan myös muualle Suomea, että moni codalapsi/nuori löytää paikkansa tässä maailmassa.