Jyväskylän kuurojen yhdistys kulttuurikehtona

Kuurojen kulttuuripäivät syntyivät vuonna 1956, mutta sitä ennen on ollut Suomessa kuurojen yhdistyksissä erilaisia esityksiä juhlatilaisuuksissa. Ennen sotia Jyväskylän kuurojen yhdistyksellä järjestetiin usein erilaisia ohjelmanumeroita. Kuurojen vanhempien lapset esiintyivät paljon erilaisissa näytelmissä ja saivat viittoa kertomuksia, runoja tai lauluja. Tässä kuvassa keskimmäisellä istuu Aimo Kangas, josta tuli tunnettu kuurojen opettaja ympäri Suomea. Hänellä oli ainakin kolme viittomanimeä: "YLIOPPILAS", "hieroen leukaa miettimisen aikana" ja "tukka siististi otsalla". Ensimmäinen viittomanimi tunnetaan Jyväskylän seudulla, jossa Aimo Kangas kasvoi kuuroille vanhemmille. Aimon elinikäinen hyvä ystävä oli mm. Lauri Paunu, joka sai oppia suomalaisen viittomakielen Aimon kautta. Kuuroja kuulemassa -teoksessa kerrotaan, kuinka Lauri sai nähdä luokkakaverinsa Aimon keskustelevan isänsä kanssa viittomakielellä. Siitä alkoi Laurin kuurojen papin ura kuurojen parissa.
Siihen aikaan suomalainen viittomakieli oli kiellettynä kuurojen kouluissa, mutta Aimo Kangas oli aina viittomakielen asialla. On kerrottu, että Aimo Kankaan toimesta viittomakieli tuli Turussa toimivaan kuurojen kouluun 1960 -luvun alussa. Olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin, millaista työtä teki kuurojen vanhempien kuulevat lapset opettajina kuurojen kouluissa.

Erään Mikkelin kuuromykkäin koulun entisen oppilaan mukaan Aimo Kangas sormitti ns. vanhoilla sormiaakkosilla vuonna 1939 aamuavauksissa, kunnes koulun johtaja kielsi sormiaakkosten käytön. Oppilaat olivat ihan järkyttyneitä kun Aimo alkoi puhumaan suomen kielellä raamattua. Aimo tiesi, että oppilaat eivät ymmärtäneet kaikkea. Ei aina voitu mitään säännöksille. On kerrottu, miten Aimo Kangas viittoi salaa oppilaiden kanssa mm. Kuopion koulussa. Erään kuopiolaisen oppilaan mukaan oli onni olla Kankaan luokassa. Sain kerran kuulla, miten eräs oppilas joka sai potkut Kuopion kuurojen koulusta ja siirtyi Jyväskylän kouluun, jossa Aimo toimi sielläkin opettajana. Aimon ansiosta kyseisen oppilaan matematiikan ihmeellinen maailma avautui. Kysyin, mistä se johtui ja vastaus oli yksinkertaisen selkeä: viittomakielellä asiat tulivat selviksi! Näin uskallan väittää, että Jyväskylässä on aina ollut suomalaisen viittomakielen kulttuurin henkinen pääoma.

Koulumuistoja

Vuonna 2009 järjestetiin Mikkelin koulun käyneiden entisten oppilaiden tapaaminen. Jussi Rinta-Hoiskan ottamasta kuvasta näkee, miten moni entinen oppilas kerääntyi kuuntelemaan vanhoja muistoja, kertomuksia ja tarinoita. Vanhemman sukupolven kuurot kävivät ennen koulua sisäoppilaitoksella. Heillä on tapana viittoa: asuntolakoulu tai esimerkiksi Mikkelin/Turun/Oulun/Porvoon/Kuopion koulu virallisten nimien sijaan. Kirjoitan nyt muistiin erään Mikkelin kuurojen koulun (1956-66) käyneen muiston ensimmäisestä koulupäivästä." Ennenkuin tultiin Mikkelin kouluun olin mukana Tampereella kuurojen lasten vanhempien tapaamisessa, jossa oli mukana kuurojenpappi Lauri Paunu kertomassa vanhemmille kuurojen elämään liittyvistä asioista. Kun katsoin valokuvasta,ketkä olivat siinä kuvassa tajusin, että siinä on paljon tuttuja kuuroja naisia ympäri Suomea. Vanhemmat olivat kuuntelemassa ja me lapset olimme jossain leikkimässä. En ymmärtänyt mitään, miksi äitini ompeli kaikkiin vaatteisiini nimet ja pakkasi laukkua. En tiennyt, mihin oltiin menossa. Kun saavuimme Mikkeliin, näin asuntolan lapsineen ja hoitajineen. Luulin hoitajia sairaanhoitajiksi, sillä heillä oli valkoisia asuja. Meitä lapsia meni ruokalaan jonossa. Rukoiltiin ensin, sitten syötiin. Meillä oli omia kotoa tuotuja eväitä omassa kaapissa kuten minulla oli esimerkiksi appelsiini ja karkkeja. Mentiin liian aikaisin nukkumaan melko heti iltakuuden jälkeen kun oltiin syöty. Mentiin nukkumaan iltarukouksen jälkeen. Emme ymmärtäneet, mitä iltarukous sisälsi, sillä hoitajat eivät viittoneet. Meillä ei ollut vessa käytössä, joten jouduimme tekemään tarpeemme ämpärille sängyn viereen. Aamulla ämpärit olivat täynnä virtsaa. Me emme käyneet suihkussa, ainoastaan kasvoja pestiin. Oli saunaa kerran viikossa. Oliko se torstai tai perjantai? Päivät olivat samanlaisia. Rutiininomaisesti käytiin koulua. Aamutoimien jälkeen oppilaat menivät kouluun jonossa. Olin aluksi b-luokalla, mutta opettajat huomasivat minun osanneen asioita joten sain siirtyä a-luokalle. Järkytyin, miten isoimmat oppilaat viittoivat: SINÄ - VIISAS - A-LUOKKA, SINÄ B-LUOKKA KOHTALAINEN, C-LUOKKA POTKUT" Ennen vanhaan kuurojen kouluissa oppilaita jaettiin puhekyvyn mukaan, eikä älykkyyden perusteella. Moni kuuro on ollut siinä luulossa, että b-luokkalaiset olisivat jotenkin tyhmempiä kuin a-luokkalaiset. Valitettavasti vieläkin tänä päivänä viittomakielisiä oppilaita jaetaan kuulon perusteella, eikä äidinkielen perusteella.

Voiko kuuro ajaa autoa?

Luulisi, että olisi ihan itsestään selvä asia. Asia ei ole kuitenkaan näin. Keskustelupalstoilla näkee edelleen kysymyksiä, mitä kuuro voi tai ei voi tehdä. Onko autolla ajaminen todella kuulosta kiinni? Syntymäkuurona syntyneelle on vaikeaa ymmärtää erilaisia ennakkoluuloja. Sain ajokortin vuonna 1992 kun aloitin autokoulun ennenkuin täytin 18v. Autokoulussa oli koko ajan tulkki paikalla. Teoriatunnit ja käytännön harjoittelu menivät hyvin, vaikka minua pelotti ajaa autolla. Oli niin jännittävää ajaa liikenteessä, mutta kaikki meni hyvin ja sain ns. muoviajokortin käteeni. Siinä ei mainittu mitään kuuroudestani, mutta ennen vanhaan oli ns. pahviajokortti.Siinä lukee erityisehtoja seuraavasti mm: Käytettävä silmälaseja, Taustapeili myös korin oikealla puolella..(tarkoitettu kuuroille). Kyselin facebookissa kavereilta, oliko asia todella niin. Todettiin, että asia oli todella näin. Ennen vanhaan autoissa oli vain yksi taustapeili. Kuurojen oli pakko saada toinen taustapeili. Nykyään melkein kaikissa autoissa on taustapeiliä molemmilla puolilla. Tiedätkö, kuka oli ensimmäinen ajokortin saanut suomalainen kuuro?

Niilo Toppila

Kertoi eräs Kuopion kuuromykkäin koulun käynyt oppilas kuinka taitava viittoja oli Niilo Toppila (27.9.1917-24.11.1942), joka oli Suomen mestari mäkihypyssä. "Me oppilaat istuimme ihmettelemässä, kuinka hyvin Niilo selitti mäkihypystä ja Suomen mestaruudestaan. Hän oli ihan kuin kuuro!" Kertomus piti paikkansa, sillä Wikipidean mukaan Niilo Toppila voitti mäkihypyn Suomen mestaruuden vuosina 1938 ja 1939. Kaukopartiomies Niilo kaatui Itä-Karjalassa 1942 ja ruumista ei koskaan löydetty. Jyväskylän seudun kuurot jäivät kaipaamaan häntä, erityisesti hänen isänsä Juho Toppila. Juho Toppila antoi poikansa sukset eräälle jyväskyläläiselle kuurolle miehelle, joka todisti Niilon viittomista siinä Kuopion koulun luokassaan. Niilo oli nimittäin sanonut isälleen, että sukset pitää antaa jollekulle kuurolle jos sodassa kävisi jotain. Kuva: Arvo Hämäläisen kotiarkisto