Ruskea

En ole koskaan pitänyt ruskean väristä. Aina kun näen ruskean tulee huono olo tai mieli. Sain kasvatustieteen pro gradun valmiiksi vuonna 2007, ja silloin tajusin, miksi inhoan ruskeaa. Olen pohtinut koulukokemuksiani gradua kirjoittaessani viittomakielen äidinkielen opetuksesta. Olin esikoulussa ja aika vilkas lapsi. En aina jaksanut istua paikoillani, sillä halusin varmaan leikkiä ja jutella muiden oppilaiden kanssa. Luokallani oli vain 5 oppilasta ja meillä oli painavat kuulolaitteet. Olin vasta 5 vuotias. Muistan vieläkin, miten se painoi rintakehää juostessani. Otin aina sen pois kun välitunti alkoi ja oli aina pakko laittaa takaisin kun tunnit alkoivat. Opettaja oli aika kärsimätön, ja vaati aina meitä kuuntelemaan, mitä sanottavaa hänellä oli. En aina ymmärtänyt, mitä hän sanoi. Huitoi jotain pitkillä punaisiksi lakatuilla kynsillään. Opettajan vieressä oli piirtoheitin, jonka päässä oli vilkkuvalo. Opettaja yritti varmaan ensin kiinnittää huomiota FM-laitteellaan, mutta korvissa jatkuva soiva musiikki ei aina kerro mistä ääni tulee. Vilkkuvalon avulla hän sai meidät kuuntelemään häntä -hetkeksi. Saimme sitten verhot, että emme voineet nähdä toistemme viittomista. Tulin siitä hyvin vihaiseksi. Verhojen väri oli juuri ruskea. Tunnemuisti.