Kirkon katto

Elettiin 80-luvun alkupuolta. Muistan, miten oli hieman vastenmielistä lähteä koulusta Kalevan kirkkoon. Piti kävellä jonossa, ettei auto ajaisi meidän ekaluokkalaisten päällemme. Kirkon ja koulun välissä oli 50-luvulla rakennettuja kerrostaloja. Opettaja käski meidän käyttäytyä kunnolla, eikä saatu viittoa kirkossa. Piti istua ihan hiljaa. Levottomana lapsena vilkaisin aina muita lapsia, mitä muut lapset tekivät ja tutkin edessä olevaa Raamattua, mutta en ymmärtänyt mitään pienistä teksteistä. Opettajan kuvaraamattu oli niin ihana, sillä oli paljon kuvia ja kuuntelin aina luokassa silmät pyöreinä opettajan tarinoita, mutta kirkossa en ymmärtänyt saman opettajan viittomista, vaikka kuinka yritin katsoa. Missä oli ne jännittävät kuvat? Opettajan huulet liikkuivat hyvin, ja viittomat olivat jotenkin epämääräisiä, jotka liikkuivat välillä ylös ja alas. Takapuoleni oli puuttua, ja teki mieli kävellä ympäri kirkkoa, mutta en voinut kunnes keksin katsoa ihan ylöspäin. Kirkon katto oli niin upea, sillä tuntui, että vain taivas oli rajana! Pitää mennä joku päivä sinne istumaan.