lauantai 23. kesäkuuta 2012

Coco

Tuli vietettyä mukava yhdistysilta Helsingin Kuurojen Yhdistys ry:llä kahvion puolella ja samalla seurattiin Cocon luentoa, sillä kahviossa oli hyvin järjestetty videoyhteys juhlasalista. Oli noin 100 ihmistä paikalla. Ilta oli lämmin ja rento. Huomaa, että ihmiset ovat erilaisia kesän ja talven aikana. Kesän valo tekee ihmeitä.

Christine Coco Roschaert on kanadialainen kuurosokea aktivisti, joka on käynnistänyt kuurosokeiden projektin Nepalissa. Coco on valmistunut vuonna 2006 Gallaudetissa,joka on tällä hetkellä maailman ainoa kuurojen yliopisto. Cocolla on usher syndroma, jonka johdosta Cocon näkö on heikentynyt pienestä pitäen pikkuhiljaa ja hän näkee tällä hetkellä vain oikeasta silmästä jonkin verran. Cocolla on blogi, josta voit lukea lisää kuurosokeudesta.

http://tactiletheworld.wordpress.com/

Oli mukavaa ja samalla voimannuttavaa kuunnella Cocon karismaattista tarinaa kuurosokean identiteetistä. Siinä kahvion puolella jäin miettimään kuurosokeiden tarinoita. Tiedätkö sinä jotain heistä? Helen Keller on yksi erittäin kuuluisa kuurosokea, mutta on muitakin kuurosokeita. Moni suomalainen kuuro tuntee kuurosokean Frans Lejonin, josta on tietoa Wikipediassa. Niin haluaisin nyt kertoa kuurosokeista siskoksista kun kuulin ystävältäni muutama vuosi sitten:

"Vaasan seudulla asui siskokset, jotka olivat kuurosokeita. He eivät suostuneet kunnalliseen vaivaishuoltoon, vaan jäivät asumaan ihan kahdestaan. Siskokset olivat käteviä käsistään ja he tekivät kaiken itse: saunan lämmitys, ikkunaverhojen virkkaamista, ruuan laittoa. Tiedätkö, miten he löysivät takaisin kotiinsa mustikoiden poimisen jälkeen? He laittoivat lankaa vyötärönsä ympäri ja sitoivat langan kotinsa ovelle, sitten näin he osasivat kulkea takaisin kotiin lankaa pitkin. Siitä mökistä on tullut museo Maksamaalla."


No, tarkistin asian netistä ja löytyy, että telkkarissa esitettiin vuonna 2006 "FST: Arkistohelmiä Tor Ahlstrand ja Nymanin kuurosokeat siskokset Maksamaalla vuonna 1974. Christine Saarukka esittelee."

Pitäisi joskus käydä Maksamaalla ja aistia siskosten jäljet.

1 kommentti:

Blogin uusi vaihe alkamassa!

Blogini nimi ei ole enää kansa vailla omaa maata, vaan viittomakielinen muistitietotutkimus. Viittomakielisten kertomukset ovat aina kii...