Silmälasit

Riisuin ulkotakin ja pistin naulakkoon. Ihmettelin, mitä koulun käytävällä tapahtui. Ylä-asteen pojat juoksivat yhden pojan perässä. Poika oli lyhytkasvuinen ja tukeva. Sama kuvio jatkui päiväkausia, että moni isoista pojista irvaili lyhytkasvuiselle huonokuuloiselle pojalle. Rumista viittomista ei ollut pulaa. Isot pojat komentelivat häntä tekemään kaikenlaisia juttuja välitunneilla, koulussa, vessassa, koulun pihalla. En nähnyt opettajien puuttuvan, vaan näin jatkui varmasti vuosikausia. Huonokuuloinen poika joutui useita kertoja hakemaan pudonneita silmälasejaan, jotka eivät onneksi menneet rikki -paksujen linssien ansiosta. Talvisin hän sai aina lunta naamaansa. Eräs isorintainen tyttöoppilas joutui pitkään isojen poikien uhriksi. Seurailin sivusta kauhistuneena, mutta en voinut tehdä mitään kun ylä-asteen pojat olivat oikeasti kauheita. Erityisesti yksi XXX-poika, jolla oli pienet silmät. XXX-poika kiusasi kai kaikkia oppilaita minun lisäksi. Jos opettajat olisivat hallinneet suomalaisen viittomakielen, silloin tätä kiusaamista ei olisi kenties tapahtunut noin julmasti. Tämä kaikki tapahtui 1980-luvun puolissavälissä.

Yhtenä päivänä odotin bussia luokkakaverin kanssa. Oli kaunis syksyinen päivä. Huomasimme, että kiusattu poika tuli reppunsa kanssa pysäkille. Meidän edessä seisoi hieno rouva hameineen. Poika meni ihan suoraan naisen luo ja kouraisi häntä. Nainen löi pojan poskille.