Paul Kroner

Istuin tänään iltapäivällä Jyväskylän yliopiston kirjastossa ja ihmettelin, miten kaikkea voi löytyä digitaalisesta kirjastosta. Museologian opintoihin kuuluu tutustuminen kirjaston, arkiston ja museon toimintoihin. Tuli luettua mielenkiintoisia kirjoituksia, kertomuksia. En ole aikaisemmin lukenut Kuurojen ystävä -lehteä, joten olin kuin Liisa ihmemaassa. 

Jäin tuijottamaan tietokoneen äärellä tekstejä, jotka olivat niin ihmeellisiä. Mitä ne sanat kertoivat entisajan elämästä, mutta näin kuvan hammaslääkäristä. Silloin välähti kuurojen historiakongressi Berliinissä! Se oli yksi parhaimmista kongresseista, mitä olen kokenut tähän asti. Siinä kongressissa käsiteltiin toisen maailman sodan aikaisia tapahtumia, erityisesti juutalaisuutta. Nuorena on tullut luettua Anne Frankit, mutta en tiennyt ennen konressia millaista oli kuuroilla juutalaisilla. Yksi esimerkki oli kuvassa ollut hammaslääkäri, jonka nimi...

oli Paul Kroner. Sain kongressissa tietää, että Paul oli menestynyt juutalainen hammaslääkäri, joka tapettiin v.1943 Auschwitzissä. Lisätietoja löytyy esimerkiksi: http://www.taubenschlag.de/cms_pics/Kroner_Spendenaktion.pdf

Mutta haluan kertoa mitä luin tänään vuonna 1929 ilmestyneessä Kuurojen ystävä -lehdessä. Siinä suomalainen Väinö Sihvola kertoi Tanskan ja Saksan matkastaan. Miten hän sai kutsun Berliinissä asuvan kuuron luo, koska tämä kuuro mies oli kiinnostunut suomalaisesta turistista. Teksti luki seuraavasti:

"Ollessani Berliinissä sain ystävällisen kutsun saapua herra Paul Kronerin kotiin vierailemaan, sillä hän tahtoi tiedustella Suomen oloista ja maisemista. Kertoi aikoneensa monasti käydä Suomessa turistimatkalla kuulevan veljensä kanssa, vaan ei oikein uskaltanut , kun ei ollut ketään tunnettua. Kun selostin heille Suomesta, tuhatjärvien maasta, innostuivat he kovin ja päättivät matkustaa Suomeen ensi kesänä.

Heidän kauniissa kodissaan oli useampia huoneita. Yksi niistä oli sisustettu ikäänkuin hammaslääkärin vastaanottohuone, täydellisine kojeineen ja nykyaikaisine vehkeineen. Hämmästyneenä kysyin herra Kronerilta, onko hän hammaslääkäri. Myönsi olevansa ja lisäsi vielä, että hänen veljensä on myös lääkäri. Herra Kronerilla on vielä kaksi apulaista eli hammasteknikkoa, toinen heistä on kuuromykkä.

Kysyin, voinko paikkauttaa hampaitani?  Kernaasti! Mitäs muuta kuin istuuduin tuoliin. Herra Kroner käsitteli hienotunteisesti, sorvaili ja paikkaili. Kului vain tunti. Seuraavana päivänä samalla tasoitti, mikä vei 5 minuuttia.  Kiitin taitavasta käsittelystä. Kertoi hänellä olleen potilaita melkein jokaisesta Euroopan maasta."  Kuurojen ystävä- lehti/15.12.1929, nro 24.

Kertoja oli kuuro Väinö Sihvola, joka oli maanviljeilijä ja perusti Kymenlaakson kuurojen urheiluseuran.http://www.tahti1919.net/tahti1919/index.php?option=com_content&view=article&id=6&Itemid=10

Löytöretkeilijän fiilis

Tuli käytyä Jyväskylän kuurojen yhdistyksellä keskiviikkona tervehtimässä tuttuja ja ystäviä. Pyysin avata valokuvakansioita, joita olen aikaisemmin nähnyt. Halusin ottaa parista kuvaa kopioita. Alettiin keskustelemaan edesmenneestä pariskuntajäsenestä, jolta jäi koko omaisuus yhdistyksen hyväksi. Eräs jäsen viittoi:"Häneltä jäi niin paljon kuvia, joita hänen jälkeläisensä eivät huolinneet!"

Uteliasuuteni heräsi ja kysyin, millaisia kuvia laatikossa olisi. Muistin, että siellä kellarissa olisi pariskunnan tavaroita. Olin hämmästyä nähdessäni Fazerin pahvisen laatikon, jossa oli täynnä kuvia sekaisin. Laatikossa lukee: Saa katsoa! Pyysin saada laatikon kotiini, jotta voisin ottaa kopiot ja selvittää nyt talven aikana seniorikerhon väen avulla kuvissa olevien ihmisten nimiä. Millaisia tarinoita kuvissa olevilla ihmisillä oli?

Laatikossa on lukuisia pariskunnan henkilökohtaisia kuvia, jotka kertovat heidän elämästään. Koetin luokitella kuvia. Löytyi kuvia ainakin Kuopion kuuromykkäinkoulusta, Nikkarilan talouskoulusta, Jyväskylän kuuromykkäinkoulusta, Jyväskylän kaupungin eri paikoista, Jyväskylän kuurojen yhdistyksen järjestämistä tapahtumista kuten esimerkiksi esitelmäillat. Suurimman osan kuvista sijoittuu 1930-40 luvulle, mutta löytyy myös muilta ajoilta. Kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta kuvat kertovat tosiaan paljon enemmän kuin sanat. 

Aloin miettiä, millaisia kuvia löytyisi ympäri Suomea. Miten kuurojen ja viittomakielisten jälkeläiset huolehtivat kuvistaan? Jos kuvissa ei ole selostusta ihmisten ja paikkojen nimistä, tapahtumista.Montako tällaista laatikkoa löytyisi? Meidän viittomakielisten pitäisi huolehtia kuvista ja kannattaa merkitä ylös, kenen kuva oli, kuka otti mahdollisen kuvan, kuka/ketkä ovat kuvassa, kuvan tarina. Suomessa pitäisi olla viittomakielisten historian seura, josta koostuisi vapaaehtoisia huolehtimassa meidän viittomakielisten kulttuurinperinnöstä. Seura voisi järjestää erilaisia kursseja, kuten esimerkiksi miten arkisto hoidetaan asianmukaisin keinoin.

Alli Touri

Kävin ystävän kanssa Suomen käsityön museossa viikonlopun alun kunniaksi. Ystäväni kysyi minulta, tiesinkö kuka Alli Touri olikaan. Sanoin, että olen kuullut hänestä jotain facebookin keskustelusivuilta. Uteliaisuuteni alkoi herätä, sillä käsityön museokaupasta löytyi Alli Tourin piirtämiä upeita kansallispukujen kuvia. Ostin Suomalaisia kansalaispukuja, värityskirjan. Siinä esitellään Suomen kansallispukuja. Kysyin ystävältäni, kuka Alli olikaan tarkkaan. Ystävän mukaan Alli oli käynyt Turun kuurojen koulua. Aloin miettiä, onko Allista kirjoitettu jotain Kuurojen lehteen. En ollut varma, vaikka olen lukenut paljon Kuurojen lehden numeroita 1950 lähtien. Mieleeni ei ole jäänyt tarinoita tai kertomuksia Allista. Pitää kysellä vanhemman sukupolven kuuroilta, jotka olivat käyneet Turun kuurojen koulua.

Löysin netin kautta Suomen käsityön museon sivuilta tietoja Allista.  Koristetaitelija Alli Touri (1915-2005) kuuroutui 3-vuotiaana ja epäonnistuneen leikkauksen johdosta hän sai toispuoleisen kasvohalvauksen. Hän tosiaan kävi Turun kuurojen koulua ja Turun piirustuskoulun jälkeen opiskeli Ateneumissa 1944-46. Mielenkiintoisinta tässä on, että Allin piirrokset vaikuttivat niin voimakkaasti suomalaisiin, että kansallispukujen suosio nousi. Alli Tourin piirtämiä kansallispukuja käsitteleviä teoksia ilmestyi v.1950,1952 ja sitten tuli uusi painos vuosina 1957 ja 1965. Helmi Vuorelma halusi julkaista myytävistä kansallispuvuistaan kuvaston ja tilasi Alli Tourin piirtämään. Alli Tourin täti,Tyyni Vahter oli töissä Kansallismuseossa ja koonnut kansallispukumalleja. Tämä vaikutti Allin kiinnostukseen kansallispukuja kohtaan. Jos satut tietämään jotain Allin piirroksista, niin ota yhteyttä kansallispukukeskukseen.

Mielestäni kuurojen lasten käymissä kouluissa tulisi kertoa kuuroista taiteilijoista. Värityskirjan avulla voidaan kertoa koululaisille myös suomalaisesta kulttuurinperinnöstä ja kuurosta taiteilijasta. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Värityskirja pohjautuu Helmi Vuorelma Oy:n Kansallispukuja -teokseen vuodelta1965. Teidän kannattaa lukea värityskirjan esipuhetta, sillä siinä kehutaan Alli Tourin värikkäitä ja iloisia kuvia. Luovuutta, rohkeutta ja värien käytön iloittelua.

Tuli ostettua myös tulitikkuja, jossa on Allin piirtämiä kansallispukuja. En tiedä, raaskinko käyttää tulitikkuja.

Lisätietoja Allista löytyy näiltä sivulta: http://www.craftmuseum.fi/nayttelyt/11_alli_touri.htm
 http://www3.jkl.fi/blogit/craft/?p=43

Viski

Jyväskylän kuurojen yhdistyksellä oli jälleen muistoja ja tarinoita kerrottavana. Katseltiin vanhoja kaitafilmejä. Sitä ennen pari JKY:n jäsentä kertoi, millaista oli vuoden 1977 kuurojen maailman kisoissa. Toinen oli silloin nuori turisti ja toinen huoltomiehenä. Kävi ilmi, että paikalla oli monta Romaniassa käyneitä urheilijoita ja turisteja. Ruvettiin muistelemaan kuumaa kesää ja Mustameren rantaa. Katseltiin Arvo Hämäläisen kuvaamia filmejä, mutta emme saaneet katsoa toista filmiä kun kone ei toiminut. Pitää korjata kaitafilmikone kuntoon.

 "Olin mukana Romaniassa, mutta en ollut katselemassa kisoja, vaan enimmäkseen rannalla."

"Oli todella hellettä koko ajan. Romaniassa oli vähän aikaa sitten maanjäristys, joten kaikki ei oikein pelannut. Meidän piti varoa syömästä ruokaa. Kehotin urheiluväkeä olemaan syömättä kasviksia, tomatteja yms. Minulla oli aina viskipullo taskussani. Join aina, joten en sairastunut ripulitautiin. Moni urheilija sairastui niin pahasti paitsi kaksi lentopalloilijaa, jotka ottivat säännöllisesti ja he myös välttyivät ripulitaudilta. Kun saavuimme Suomeen keskustelin toisen huoltajan kanssa lentolipun alennuksista, jotta sairastuneet urheilijat pääsisivät nopeasti kotiin tänne Jyväskylään. Kaikkien olisi pitänyt juoda viskiä, mutta alkoholi oli kielletty urheilijoilta."

"Yksi lentopalloilija muistelee: Muistan, miten se oli kamalaa. Onneksi pääsin Helsingistä Jyväskylään jatkokoneella, sillä en olisi pystynyt matkustamaan junassa. Kun saavuin kotiin, en pystynyt kävelemään, vaan konttasin. Vanhempani veivät minut sairaalaan. Parannuin vasta kahden viikon päästä matkan jälkeen. Laihduin 57 kilosta 47 kiloiseksi. En milloinkaan unohda tätä kokemusta."

Kädenpuristus

Vietin uuden vuoden vastaanottoa Jyväskylän kuurojen yhdistyksellä pienen porukan kanssa ja tarinoita tuli vaikka kuinka paljon. Yksi tarinoista jäi mieleen kun 82 vuotias mies kertoi:

"Elettiin 60-lukua. Suomen presidentti Kekkonen oli mukana seuraamassa otteluja Turussa ja hämmästyi nähdessään osallistujalistasta erikoisen nimen. Kekkonen pyysi saada tältä urheilijalta kädenpuristusta. Kesti aikansa ennenkuin kuuro urheilija sai tietää presidentin pyynnön ja meni presidentin luokse. Kekkonen katsoi urheilijaa silmiin ja onnitteli osallistumisesta oikein kunnolla kädenpuristuksella. Urheilijalla oli sukunimenä Kuningas."