Yllätys Savonlinnan reissulta

Olin maaliskuun yhtenä viikonloppuna Savonlinnassa. Halusin nähdä, miten viittomakieliset elävät sielläpäin.Pääsin Kuurojen Liiton järjestöohjaajan kyytiin ja seurasin Itä-Savon Kuurot ry:n vuosikokousta. 





Oli mukavaa tutustua uusiin ihmisiin ja kuunnella tarinoita elämästä. Yhdistys perustettiin v.1945. Silloin oli jäsenistä suurin osa maanviljeilijöitä. Nykyiset ikääntyneet jäsenet ovat virkeitä kertomaan erilaisia juttuja, miten eräältä meni toinen kissa ilveksen suuhun. Katsottiin vähän kuvia yhdessä ja muisteltiin. Huomaa, miten on tärkeää jakaa asioita yhdessä. Kuvista ilmenee erilaisia yhdistyksen järjestämiä tapahtumia, mutta kokoontumiset ovat tapahtuneet vuorotellen kodeissa ja kesäisin yhdistyksen itse rakentamassa kesäpaikassa. Koivuranta rakennettiin jäsenten ja silloisen järjestöohjaajan voimalla. Mikä yhteishenki! Rakentaa yhdessä kesäpaikkaa noin kymmenen vuoden ajan. Toivottavasti Koivurantaa ei myydä, vaan säilytetään tuleville sukupolville.

Löytyi kuvien sekasta mielenkiintoinen kuva veistoksesta. Kysyin, kuka oli tehnyt tämän hienon teoksen. Yhdistyksen jäsenet tulivat hiljaisiksi ja vastasivat, että Juhani Makkonen. Otin jälkeenpäin selvää, kuka Makkonen oli. Hän oli käynyt Ateneumissa 1950 -luvulla ja palasi sitten synnyinseudulleen. Makkonen teki äidistään veistoksen. Kuurojen ääni -lehdestä löytyi tietoja Makkosesta seuraavasti:

" Nuoremman polven taitelija löytyy Savonlinnasta, Juhani Makkonen, taidekoulussa opiskellut ja hyvät arvosanat saanut nuori mies, josta varmaan kehittyy kuurojen maailman huomattava taitelija. Hänen erikoisalanaan on muovailu. Tälle nuorelle kyvylle toivotamme rohkeata yritteliäisyyttä, sillä sitä tarvitaan taiteen polulla, jolla vain harvoin puhkeaa menestyksen kukka. Sitä suuremmalla ilolla ja ylpeydellä voidaankin mainita kuurot taitelijat, koska heidän vammansa jo asettaa heille esteitä. Lujalla työllä ja tulevaisuuden uskolla kuitenkin voitetaan nämä esteet, kun innostus kruunaa luomisen ilo. "(Kuurojen ääni, 1960)



Lähteet:
- Haastattelu Itä-Savon Kuurot ry:n jäsenten kanssa
- Kuurojen ääni, Savonlinnan Kuurot ry:n hyväksi,1960

Kaurapuuron voimalla mennään!

Oletko kuullut tarinan kaurapuurosta vuodelta 1949? Tänä iltana istuin iltaa urheiluväen kanssa, ja tuli ihan sama tarina esille.

"Me suomalaiset menestyimme hyvin, sillä syötiin ihan joka päivä kaurapuuroa! Tuli 14 mitalia!"

Arvo Hämäläinen kertoi ihan saman tarinan kaurapuurosta, että valmentajien vaimot aina keittivät puuroa hyvin varhain aamulla urheilijoille ja myös muista tapahtumista kuten esimerkiksi laivamatkasta Tanskaan:
" Laivamatka oli myrskyinen. Lasit eivät pysyneet pöydillä. Laiva oli aika pieni. Nykyään laivat ovat isoja. Nukuin yläkannella, kunnes kapteeni käski nukkua muualla jotta vesi ei veisi mennessään.”


Tuli pidettyä muutama vuosi sitten luento kuurojen historian kongressissa. Kerroin Jyväskylän yliopiston kollegan kanssa, miten sodan aikana eläneet kuurot nuoret miehet elivät ja kasvoivat pojista miehiksi. Arvo Hämäläinen oli toinen haastatteleva. Tuli paljon urheilukertomuksia, sillä Arvo oli paljon mukana urheilussa kuten veljensä Lauri. Arvo kertoi, miten Laurin kautta Arvo pääsi urheilumaailmaan. Kuuromykkäinlehdissä oli aina ilmoituksia urheilutapahtumista. Arvo osallistui lukuisiin urheilutapahtumiin kuten  kuurojen kesämaailmankisat v.1949. Arvo kertoi myös vuoden 1953 kesäkisoista, miten moni kuuro urheilija syljeksi saksalaisten kuurojen urheilijoiden päälle. Tästä enemmän toisella kerralla!

Minkälainen Suomi meidän on luotava?

Näytin vähän aikaa sitten Jyväskylän kuurojen yhdistyksellä vanhoja kuvia, joista otin kameralla kopioita. Kuvat olivat niin pieniä. Oli mukavaa yhdessä keskustella 1920-30 luvun kuuroista ja heidän elämästään. Huomaatteko ensimmäisestä kuvasta kirjan nimeä? Pääoma. Tajusin, että siitä laatikosta löytyy ns.punaisten puolella olleiden kuurojen kuvia.



Tuli tämä kertomus uudestaan esille vuosien jälkeen.
  "Aivan, hän oli punainen kuten veljensä! Kun opettaja joutui punaisten vangiksi, huomasivat kuurot veljekset opettajan, joka viittoi hyvin varovasti:"leipä". Veljekset antoivat salaa opettajalle leipää ja opettaja pelastui nälältä. Myöhemmin veljekset joutuivat valkoisten vangiksi ja sama opettaja sanoi, että nuo kuuromykät pelastivat hengen. Näin veljekset pääsivät vapaiksi."  Veljekset näkyy toisessa kuvassa, joista vasemmalla seisova mies oli tunnettu kuuro mies kaupungilla. Kaikki poliisit, bussikuljettajat ja taksikuljettajat tunsivat hyvin hänet, sillä hän oli huumorimiehiä.


Kuka oli tämä opettaja, joka keräsi leipää? Hän oli Martti Pihkala, joka toimi kuuromykkäin opettajana vuosina 1904-1920 ja oli Jyväskylän Kuurojen Yhdistys ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Jyväskylän Kuurojen Yhdistys ry perustettiin v. 1907.

Mutta millainen mies oli Martti Pihkala? Hän kirjoitti vuonna 1918 kirjan: Minkälainen Suomi meidän on luotava? Netin mukaan Martti oli kiihkeä suojeluskuntalainen ja halusi puhdistaa Suomea saastaisilta ihmisiltä. Oli pakko hankkia sen kirjan, sillä kuurojen historiassa on tapahtunut sterilisaatioita. 

Luettuani kirjan läpi ymmärsin paremmin, miksi siihen aikaan oli eugeniikka vahvimmillaan. Suomi oli juuri itsenäistynyt ja hakemassa uutta identiteettiä. Suomalaiset eivät halunneet olla ruotsalaisia, eikä venäläisiä. Martti kuvaili, millaisen Suomen tulisi olla. Siinä on paljon toimenpide-ehdotuksia, mitä tulisi tehdä huonompiosaisten ihmisten hävittämiseksi.Siinä Martti kirjoitti kirjassaan, millainen hyvä mies tai nainen tulisi olla. Hyvästä naisesta hän kirjoitti seuraavasti: "Oikea nainen asettaa itselleen siis ensimmäiseksi, tärkeimmäksi tehtäväkseen valita oikein vielä syntymättömien lapsiensa isä, sillä hän tietää että perinnöllisyyden laki mitä ratkaisevimmin määrää tulevien sukupolvien laadun. Hän ottaa sentähden selville lapsensa tulevan isän ominaisuudet, vieläpä hänen sukuperänsä laadun. Senpätähden tulevaisuuden naisen tärkein, puhtaasti tieteellinen tehtävä on varmaankin sukututkimus..."

Kirjan lopussa Martti kirjoitti puhdistuksesta ja jalostuksesta seuraavasti:

"Lausun sentähden vain aivan lyhyesti käsitykseni, että ryhtyessämme puhdistustyöhön meidän  ehdottomasti on riistettävä oikeus jatkaa sukua siltä ihmislajilta, jolta puuttuu kaikki edellytykset jättää kunnon jälkeläisiä.. He voivat olla mitä kunnioitettavimpia ja parhaimpia ihmisiä.."

Millainen opettaja Martti Pihkala oli? Osasi ainakin viittoa. Hän todella kannatti pakkosterilointeja. Kuurojen yhteisössä on tarinoita kuurojen kokemista aborteista ja sterilisoinnista. Olisi korkea aika kirjoittaa ylös kuurojen kokemukset ja samalla tutkia, mikä oli kaiken takana. Luulen, että moni kuuro itse halusi sterilisaatiota, mutta aihe on edelleen tabu kuurojen yhteisössä. Laina Wainola oli kirjoittanut elämästään kirjan Hiljainen tie. Siinä ei mainittu ko.aiheista. Sen sijaan hän oli kirjoittanut aiheesta Kuuromykkäin lehtiin. Siitä enemmän tuonnempana.

Lähteet:
Muistitieto: Jyväskylän Kuurojen Yhdistys ry
Pihkala,M.1918. Minkälainen Suomi meidän on luotava? K.J.Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylässä