Surd -pokaali

Tuli käytyä Tukholmassa viime viikonloppuna. Tytär pääsi konserttiin ja äiti museoihin. Museologian aineopintoihin kuuluu myös 10-15 museossa käynti. Tukholmasta löytyy niin paljon museoita. Todellinen museokaupunki! 

Olin niin iloinen, kun sain tiedon, että urheilumuseolla (Riksidrottsmuseum) on kuurojen urheiluhistoriasta kertova näyttely. Kävimme siellä.  Näyttely ei ollut kovinkaan iso, mutta sisältö sen sijaan on mielenkiintoista. Sain oppia jotain uutta historiastani. Siellä oli myytävänä Urban ja Johanna Meschin kirja: Dövidrottens historia 200 år - dess utveckling och betydelse. Tykästyin kirjaan, sillä se ei sisällä vain urheilutuloksia. Miten urheilu kuului vahvasti meidän kulttuuriimme? Tästä kirjasta voi päätellä, miten vahvasti urheilu on osa viittomakielisten kulttuurihistoriaa ja identiteettiä. 

Ruotsin kuurojen urheiluliitto täyttää nyt marraskuun 6.päivänä 100 vuotta. Siksi kirjoitan tämän artikkelin liiton syntymäpäivän kunniaksi, joka on ylihuomenna. Ruotsin kuurojen urheiluliitto on maailman vanhin kuurojen urheiluliitto, mutta ennen vuotta 1913 on ollut paljon liikuntaa ja urheilua. Näyttelyssä ihailin kaunista pokaalia. En ole aikaisemmin tiennyt, että pokaali on ns. surd-pokaali, vaikka olen nähnyt vanhoista kuvista samanlaista pokaalia.

Mutta mikä tämä surd-pokaali on? 

Meschin mukaan ruotsalainen C.Dan Andersson halusi järjestää vuonna 1906 kansainvälisen urheilukilpailun. Kutsuttiin monta maata mukaan(Tanska, Norja,Suomi, Itävalta,Saksa ja Ranska), mutta pääsi vain Tanska Ruotsin lisäksi. Suomi tuli myöhemmin mukaan, kun sai tietää kilpailuista vuonna 1907 Kööpenhaminassa pidettävissä pohjoismaiden kuurojen kongressissa. Meschin kirjasta löytyy pohjoismaiden kuurojen urheiluseurojen kuvia. Surd-pokaali on ollut Suomella v.1909, sillä Suomi voitti. Silloin järjestettiin kisat Helsingissä.

.

Surd -pokaali

Näyttää siltä, että ennen vuotta 1906 ei ollut pidetty kansainvälisiä kuurojen urheilukilpailuja, sillä CISS (International the Committee of Silent Sport)  perustettiin myöhemmin Pariisissa vuonna 1924. Kyllä meidän tulee olla ylpeitä, miten pohjoismaiden kuurot ovat olleet aktiivisia! Pitää jatkaa kirjan lukemista ja toivoa, että Meschit pitäisivät luennon tästä aiheesta v.2015 Kuurojen historian kongressissa (DHI) Skotlannissa.


Lähteet:
- Mesch, U& J, 2010. Dövidrottens historia 200 år - dess utveckling och betydelse