Kuurot ja karjalaisuus 12.2.2014

Viittomakielen päivänä pidettiin ympäri Suomea erilaisia ohjelmia. Olin mukana työväenmuseo Werstaalla. Aiheena oli kuurot ja karjalaisuus. Ohjelma alkoi klo 16.30 opastuksella, sillä museolla on näyttely menossa Maat, metsät ja tehtaat.  Puolen tunnin aikana tutustuttiin Suomen 1950-luvun elämään. Hienosti toteutettu näyttely. Teidän kannattaa mennä katsomaan, sillä on vielä kuukausi aikaa.

Opastuksen jälkeen saimme kuunnella historiatutkija Keijo Rantasen selostusta sodan jälkeisestä Suomesta. Karjalaisia siirtyi ympäri Suomea maanhankintalain seurauksena. Silloin v.1945 tehtiin suuri maareformi. Näin karjalaiset saivat maita eri puolilla Suomea, paitsi ruotsinkielisistä paikkakunnista. Tästä näkee, miten moni Viipurin kuurojen yhdistyksen jäsen asui ja asuu eri puolilla Suomea. Viipurin kuurojen yhdistyksen jäseniä oli ympäri Viipurin lähikunnista kuten esimerkiksi Sääksjärvi, Koivisto, Johannes. Maanhankintalain vaikutuksista kuurojen elämässä voisi tehdä tutkimusta. Rantasen jälkeen saimme kuunnella Marja Irjalan sukukertomusta.

Kuunteltuani Marjan kertomusta ajattelin, että hänen suvustaan voisi oikeasti kirjoittaa kirja. Miten kuurot elivät Karjalassa? Perheessä oli 4 kuuroa lasta, joiden äiti osasi viittoa. Suvussa oli muita kuuroja, siksi lapset saivat oppia viittomakielen luonnollisesti äidiltään. Kävi niin, että äiti kuoli lasten ollessa vielä pieniä. Lapset kävivät Turun kuuromykkäin koulua, mutta he kävivät kotona Karjalassa lomillaan pari kertaa vuodessa. Marja kertoi paljon uskomattomia yksityiskohtia, etten oikein tiedä miten voisin kertoa niistä. Toivon, että 4 kuuron tarina julkaistaan joskus pian. Luulen, että myös valtaväestö haluaa lukea heidän tarinansa.

Marjan jälkeen alkoi vilkas keskustelu Karjalan kuuroista, miten sodan jälkeen perustettiin Karjalan kuurojen heimotuki ry. Heikki Sandholm oli kertomassa myös nykypäivän tilanteesta. Yleisöstä oli muutama kertomassa ja kysymässä. Tunteita oli ilmassa. Näyttää siltä, että emme ole vielä käsitelleet vaikeita asioita. Eräs yleisöstä kertoi huomanneensa, miten Karjalan kuurot olivat epävarmoja. Lahden seudulla asui lukuisia Karjalan kuuroja, mutta myös pääkaupunkiseudulla. Tutkimusta tarvitaan. Pitää kerätä kertomuksia kokoon. Saa nähdä, miten tämä toteutuu.