tiistai 25. helmikuuta 2014

Yksisilmäinen

Jyväskylässä eli eräs yksisilmäinen, joka kuoli ihan melkein unohdettuna. Yksi hyväsydäminen jäsen kävi diakonissan lisäksi säännöllisesti hänen luonaan lukemassa postia, sillä loppuaikana ei näkö pelannut oikein hyvin. Omaisia ei ollut, mutta hänellä oli ainakin yksi serkku, joka ei tullut hänen hautajaisiinsa, vaan otti kyllä mielellään hänen vähäiset omaisuutensa hyvään talteen. 

Mikä oli hänen tarinansa yksisilmäisenä naisena? Hän oli loppuvuosina aktiivisesti mukana eläkeläisten päiväpiirissä ja nautti kovasti viittomakuorosta vuonna 1975. Hänellä oli hyvin ohuet hiukset ja käytti verkkoa, jotta hiukset eivät sähköistyisi. Mistä johtuu, että hän ei mennyt tai päässyt naimisiin? Aika moni muu on pysynyt naimattomana -omasta tahdostaan vai vastoin tahtoaan? Sitä emme tiedä, mutta tiedämme hänen olleen palvelijana erään perheen luona. Aika moni naimaton kuuro tienasi elantonsa näin. Siihen aikaan oli tapana asua alivuokralaisena, sillä yksineläjän olisi ollut vaikeaa ostaa oma asunto.

Kerrotaan, miten hän tuli raskaaksi sodan aikana ja synnytti lapsen. Oli samaan aikaan palvelijana. Vauva kuoli vain kuukauden ikäisenä. Ei tiedetä, johtuiko se sodan ajasta vai jostain muusta syystä. Tiedätkö, kuka se lapsen isä oli? Saksalainen sotilas.

2 kommenttia:

  1. Huh olipa elämäntarina.. Kiinnostaisi tietää että miten hän ja saksalainen sotilas löysivät toisensa, miten he kommunikoivat? Yksinäisillä kuuroilla vanhuksilla on kyllä raskaampaa, kun ei ole yhteistä kieltä naapuruston ja elinympäristön kanssa. Vapaaehtoistyössäni olen nähnyt, että millaista se on kun ei ole omaisia tai voimia käydä yhdistyksellä tai muissa vksten tapahtumissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten he tapasivat. Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä vai jotain muuta..

      Poista

Blogin uusi vaihe alkamassa!

Blogini nimi ei ole enää kansa vailla omaa maata, vaan viittomakielinen muistitietotutkimus. Viittomakielisten kertomukset ovat aina kii...