Punainen huivi

Vihdoinkin toimivapaalla!

Muistitietotutkimukseni Karjalan kuuroista on nyt alkanut oikein vauhdilla. Olen kyllä ehtinyt vähän sopia haastatteluista ihmisten kanssa ja järjestää matkustelun ympäri Suomea. Olen tehnyt muutaman haastattelun syksyn aikana. Tutkimussuunnitelmani mukaan yritän saada vähintään 20 ihmisen kertomuksia kokoon. Luulen, että tämä toteutuu. Kirjoitan blogiini silloin tällöin muutaman kertomuksen iloksenne, mutta toivon saavani jonain päivänä kunnolla kertomuksia yhteen kanteen. Nyt on tärkeintä ottaa videolle mahdollisimman monen ikääntyneeen kertomukset talteen. Elossa olevia evakon kokeneita on hyvin vähän.

Yksi pieni kertomus evakon jälkeläisiltä:

Rajajoki

"Isäni asui ihan lähellä Venäjän rajaa, noin 2 km päästä. Isän perheellä oli koira, joka välillä karkasi rajan taakse. Pelättiin, että koiralle kävisi jotain, mutta kerran koira palasi kotiin -punainen huivi kaulassaan! Venäläiset ovat laittaneet."


Lähteet:
-haastattelu Risto ja Sirkka Turunen
- Kuva-arkisto:
Sirkka Turunen

Susi

Yhtenä maanantain iltana olin auttamassa Helsingin kuurojen yhdistyksellä vanhan arkiston järjestelyissä. Valokuvia, asiakirjoja, tauluja ja muita esineitä oli laatikoissa. Silmäni pyöristyivät nähdessäni tämän taulun.

Susi piirsi kuvan Eino Karilaasta Pietarissa v.1912

Huusin viittoen SUSI! 
Yhdistyksen puheenjohtaja Rami Valtasaari kysyi, kuka Susi olikaan. Kerroin, että hän oli yksi kuuroista taiteilijoista. Muistin lukeneeni Lauri Paunun muistelmista: Kuuroja kuulemassa. Siinä Paunu kertoi Sudesta, mutten silloin maanantain iltana muistanut tarkemmin. Suden teoksista tiedetään nykyään aika vähän. 

Kunnes tarkistin eilen uudestaan Paunun kirjasta. Lauri Paunu oli kuurojenpappi vuosina 1939-1970. Suosittelen teille ko.kirjaa, sillä siinä on paljon mielenkiintoisia kertomuksia kuuroista ja papin arjesta.

Niin, Paunu kertoi, miten Susi pakeni toisen maailmansodan aikana Inkerinmaalta Suomeen ja silloin hänen näkönsä heikentyi. Lääkärinpalveluja ei ollut silloin saatavilla, joten maalarista tuli sokea. Aloin todella kiinnostua, kuka tämä Abraham Susi olikaan. Yleensä Abraham-nimistä kutsutaan Aapoksi. Luin vähän vanhoja kuuromykkäin lehtiä vuoteen 1911 asti.

Vuonna 1901 Aapo Susi aloitti opinnot Lilius&Hertzbergin kivipainossa ja opiskeli myös Ateneumissa J. F. Talvian kanssa.

Vuoden 1904 kuuromykkäin lehdessä lukee, mitä kuurojen taidealalla kuuluu. Silloin opiskeli 5 kuuromykkää Suomen taideyhdistyksen ammattikouluissa eli Ateneumissa(rakennuksen piirrustuksessa, kuvanveistossa ja piirrustuksessa). Susi jatkoi opintojaan Pietarissa, keisarillisessa maalariakademiassa.

Vuonna 1907 Aapo Susi ja Sulo Vuokko saivat veistostyönsä valmiiksi Pietarissa ja olivat silloin v.1907 vierailemassa Helsingissä.

Aapo Susi asui vuonna 1908 Lappeenrannassa, sillä kuuromykkäinlehdessä on ilmoitus pohjoismaiden kuurojen ensimmäisen kokouksen osanottajista.

Satutko tietämään, onko yhdistyksellänne tai kodissasi Aapo Suden teoksia? Jäikö moni teos Inkerinmaalle ja Venäjälle? Mistä Pietarista voisi löytyä Suden teoksia?  Lauri Paunu totesi kirjassaan, miten ei aina ymmärtänyt Mynämäen kunnalliskodissa sokean Suden nopeaa ja pientä viittomista, paljon kertomuksia Inkerinmaalta, vanhan Venäjän oloista ja myös suomalaisista tuttavistaan. Kunpa olisi otettu vanhalle kaitafilmille noita kertomuksia!  Susi sanoi aina Paunulle:"Papilla on aina kiire!"

Lähteet:

-Kuuromykkäin lehdet 1901,1904,1907, 1908

-Kuuroja kuulemassa, kuurojenpappi Lauri Paunu muistelee,1991

Roy

Roy kirjoitti mm.El Zorroa.

Tänään vietetään pyhäinpäivää ja muistellaan vainajia. Katselin kuvia isovanhemmistani ja myös samalla vanhoja valokuvia. Aloin miettiä, olisiko nyt oikea aika kirjoittaa ihan vähän Tapio Vilpposesta. Taidan, sillä olen saanut  paljon tietoa hänestä. Olen haastatellut lukuisia ihmisiä, mutta käsittelen tässä blogissani vain murto-osan haastatteluaineistoistani. Niin, elokuva-alalla Tapio Vilpposta tunnetaan Royna. Kuka tämä Roy oli oikeastaan?

Roy on suomalainen legenda, sillä hän oli luova taiteellinen persoona ja teki monenlaisia töitä elokuva-alalla mm. lavastajana, käsikirjoittajana. Roy oli lavastajana lukuisissa suomalaisissa vanhoissa filmeissä 1940-luvulta lähtien. Vähän aikaa sitten Eeva-lehdessä oli juttu laulaja Dannyn kodista, ja hänen työpöydän takana seisoo Royn tekemä taideteos. Netistä löytyy tietoja Royn elokuvista, mutta mielenkiintoista on se, että miten suomalainen kuurojen ja viittomakielinen yhteisö on tiennyt vähän Roysta. Tästä huolimatta vanhempi sukupolvi sen sijaan muistaa hyvin Royn!

Helsingin Kuurojen yhdistyksen ry:n seniorikerhossa kerrottiin, että Roy eli Tapio Vilpponen todella kävi Kuopion kuuromykkäin koulua. 94 vuotias seniori kertoi, miten Tapio ei halunnut viittoa koulun jälkeen ja vältti muita kuuroja. Sama seniori kertoi, miten Tapio oli itsenäinen taiteilija. Koetan kirjoittaa jonain päivänä enemmän Tapio Vilpposesta, mutta vielä yksi juttu..

Kuuro Roy oli mukana ehdottamassa ja keksimässä Jussi -palkintoa vuonna 1944, joka on tietävästi Euroopan vanhin kansallinen elokuva-alan palkinto.

Vaalea Tapio Vilpponen seisoo alapuolella ihan keskellä, ja muilla oppilailla on pukua.

 



Lähteet:
- haastattelut
- lehdet: 
Kuurojen maailma 1949
Elokuva-aitta 
- Valokuva-arkisto:
Timo Jarva