Susi

Yhtenä maanantain iltana olin auttamassa Helsingin kuurojen yhdistyksellä vanhan arkiston järjestelyissä. Valokuvia, asiakirjoja, tauluja ja muita esineitä oli laatikoissa. Silmäni pyöristyivät nähdessäni tämän taulun.

Susi piirsi kuvan Eino Karilaasta Pietarissa v.1912

Huusin viittoen SUSI! 
Yhdistyksen puheenjohtaja Rami Valtasaari kysyi, kuka Susi olikaan. Kerroin, että hän oli yksi kuuroista taiteilijoista. Muistin lukeneeni Lauri Paunun muistelmista: Kuuroja kuulemassa. Siinä Paunu kertoi Sudesta, mutten silloin maanantain iltana muistanut tarkemmin. Suden teoksista tiedetään nykyään aika vähän. 

Kunnes tarkistin eilen uudestaan Paunun kirjasta. Lauri Paunu oli kuurojenpappi vuosina 1939-1970. Suosittelen teille ko.kirjaa, sillä siinä on paljon mielenkiintoisia kertomuksia kuuroista ja papin arjesta.

Niin, Paunu kertoi, miten Susi pakeni toisen maailmansodan aikana Inkerinmaalta Suomeen ja silloin hänen näkönsä heikentyi. Lääkärinpalveluja ei ollut silloin saatavilla, joten maalarista tuli sokea. Aloin todella kiinnostua, kuka tämä Abraham Susi olikaan. Yleensä Abraham-nimistä kutsutaan Aapoksi. Luin vähän vanhoja kuuromykkäin lehtiä vuoteen 1911 asti.

Vuonna 1901 Aapo Susi aloitti opinnot Lilius&Hertzbergin kivipainossa ja opiskeli myös Ateneumissa J. F. Talvian kanssa.

Vuoden 1904 kuuromykkäin lehdessä lukee, mitä kuurojen taidealalla kuuluu. Silloin opiskeli 5 kuuromykkää Suomen taideyhdistyksen ammattikouluissa eli Ateneumissa(rakennuksen piirrustuksessa, kuvanveistossa ja piirrustuksessa). Susi jatkoi opintojaan Pietarissa, keisarillisessa maalariakademiassa.

Vuonna 1907 Aapo Susi ja Sulo Vuokko saivat veistostyönsä valmiiksi Pietarissa ja olivat silloin v.1907 vierailemassa Helsingissä.

Aapo Susi asui vuonna 1908 Lappeenrannassa, sillä kuuromykkäinlehdessä on ilmoitus pohjoismaiden kuurojen ensimmäisen kokouksen osanottajista.

Satutko tietämään, onko yhdistyksellänne tai kodissasi Aapo Suden teoksia? Jäikö moni teos Inkerinmaalle ja Venäjälle? Mistä Pietarista voisi löytyä Suden teoksia?  Lauri Paunu totesi kirjassaan, miten ei aina ymmärtänyt Mynämäen kunnalliskodissa sokean Suden nopeaa ja pientä viittomista, paljon kertomuksia Inkerinmaalta, vanhan Venäjän oloista ja myös suomalaisista tuttavistaan. Kunpa olisi otettu vanhalle kaitafilmille noita kertomuksia!  Susi sanoi aina Paunulle:"Papilla on aina kiire!"

Lähteet:

-Kuuromykkäin lehdet 1901,1904,1907, 1908

-Kuuroja kuulemassa, kuurojenpappi Lauri Paunu muistelee,1991