Kun tein gradua,en ollut ymmärtänyt riittävän syvällisesti miten me kuurot kannamme edelleen häpeää. Olen jo pienestä pitäen kuullut negatiivisia asioita Keski-Suomessa sijaitsevasta koulusta, miten sinne kaikki (muka)tyhmät kuurot joutuvat. Kun aloin käydä enemmän kuurojen yhdistyksissä ja saada kuunnella erilaisia koulukokemuksia. Moni kuuro ylpeilee oralistisesta koulustaan, jossa opetettiin pelkästään puheopetusmenetelmällä. Olen silloin vähän ihmetellyt, miksi he olivat aika ylpeitä puhetaidostaan. Joskus yhdistysilloissa keskustellaan, ketkä ovat käyneet A tai B- luokkaa, mutta miltä tuntuu niistä kuuroista, jotka eivät käyneet kumpakaan luokkaa, vaan kävivät C-luokkaa? He usein häpeilivät ja näyttivät vaatimattomilta. Puhekoulun käyneet sen sijaan olivat usein reippaan näköisiä. Osa kuuroista viittoi esimerkiksi: "Olin kaksi vuotta Kuopiossa, mutta sain potkut. Siirryin sitten Jyväskylään."
Nämä asiat ovat tapahtuneet suurimmaksi osaksi yli 50 vuotta sitten, mutta on kyllä tapahtunut myöhemminkin. Pitäisi tutkia tarkemmin myöhempien aikojen syistä, sillä ennen vanhaan oli tapana, jos kuuro oppilas ei pärjää puhekoulussa ja hänet siirretään viittoma-ja kirjoituskouluun. Voidaan ajatella niin, että koulun opettajat eivät pärjänneet, sillä he eivät osanneet viittoa oikein kunnolla tai ollenkaan. Sain kuulla yhden tarinan, miten 1950 luvulla oltiin Kuopiossa sellaisessa tilanteessa, että ei pärjätty poikaoppilaiden kanssa. Pyydetiin kuurojen vanhempien kuulevaa lasta opettajaksi sinne, mutta hän ei jostain syistä voinut muuttaa Kuopioon. Niinpä iso poikaluokka siirrettiin Jyväskylään. Yksi poikaoppilas samasta luokasta kertoi minulle, miten hänen oppiminen alkoi sujua kun sai oppia viittomakielellä. Matematiikka ja muut aineet alkoivat sujua. Häntä harmitti, että koulu loppui aika pian. Olisi niin kovasti halunnut saada lisää saman opettajan opetusta.
Siitä häpeän kantamisesta pitää oikeasti keskustella avoimesti kun tapasin vähän aikaa sitten minua muutaman vuoden nuoremman kuuron. Kysyin häneltä, mitä koulua hänen kuurot vanhempansa kävivät ja hän tuli aika vaikean näköiseksi. Meni muutama sekunti, ennenkuin hän vastasi: Jyväskylän koulu. Hän sanoi sen jälkeen lukeneensa jostain, että koulu oli Ö-luokkaa.
Vielä siitä potkut -viittomasta, se on aika voimakas ja käytetään edelleen erityisesti vanhemman kuuron sukupolven keskuudessa. Siihen liittyy varmasti paljon tunteita. Oli varmaan myös koulukiusaamista, sillä oppilaat arvostelivat toisiaan, ketkä osasivat puhua tai kirjoittaa hyvin. Näin oli vieläkin minun koulun aikana 1980-luvulla.
Aloin tajuta, että tämä on yksi häpeän aihe mitä me kuurot olemme saaneet kantaa ja vielä tänä päivänä. Pitäisi olla ihan päinvastoin! Meidän tulisi olla ylpeitä, että Jyväskylän koulu on aina ollut alusta lähtien jossain määrin viittomakielinen. Oppilaat ovat saaneet viittoa. Näin ei ollut aina itsestään selvää. Yksi kuuro kertoi käyneensä Jyväskylän koulua 1970-luvun loppupuolella muutaman vuoden, kun hänen vanhempansa eivät ole saaneet tietää, että pääkaupunkiseudulla oli kuuroille tarkoitettuja kouluja. Hän kertoi, miten Jyväskylän koulussa viitottiin eri lailla kuin toisessa koulussa. Viittomat olivat erilaisia, sillä Jyväskylän koulussa sai viittoa luonnollisella tavalla kuin toisessa koulussa.
Alla olevasta kuvasta näkee 1930 luvun Jyväskylän koulun juhlasali, johon kokoontui Jyväskylän kuurojen yhdistyksen väki, kenties kuusijuhlaan. Joulupukin yläpuolella seisoo tummahiuksinen mies, Aimo Kangas isänsä (Matti Kangas) vieressä. Aimo Kangas oli pitkään opettajana ja saanut oppia sitä oikeaa viittomakieltä Jyväskylän kuuroilta pienestä pitäen, sillä Jyväskylän koulussa viitottiin aina koulun perustamisesta (1893) lähtien.
Mielenkiintoinen kirjoitus. Tekee ihan mieli alkaa tutkia ja pohdiskella lisää tuota häpeää.. Mulle on ihan uutta että kuurot ylpeilisi sillä puhumisella. Onhan se toisaalta ihan hienoa, että pystyy sanomaan jotain kuulevalle joka ei osaa viittoa. Mut silti kun miettii mitä se oralismi on syvimmiltään, sitä että uskotaan ettei kuuro pysty kehittymään henkisesti tai ajattelemaan ilman puhekieltä,,, niin ollaan hakoteillä. Itseäni semmoinen ajattelu suututtaa. Sieltä varmaan tulee se ajatus, että kuurot olisivat jotenkin tyhmiä. Kuurojen kulttuuria ja kieltä pitää vaalia. Kukapa muu sitä vaalisi, jos eivät kuurot (ja codat) itse.
VastaaPoistaTämä on edelleenkin yksi tabu kuurojen yhteisössä. En ole mitään puhetaitoa vastaan, kunhan kuuron ihmisarvoa ei mitata puhetaidolla. Se on tosiaan vain yksi taitoista. Ei kaikki osaa esimerkiksi ratsastaa. Näin ajattelen, että kaikkien kuurojen ei tarvitse osata puhua, jos oppiminen on jostain syystä vaikeaa. Jos kuuro lapsi oppii puhumaan puhuttua suomea, niin hyvä vaan. Ennen vanhaan oli suuri häpeä, jos kuuro ei osannut puhua. Kuurojen Liitto muutti nimensä v.1950, sitä ennen oli Kuuromykkäin liitto. Siihen aikaan oli paljon kuuroutuneita kuuroja, jotka osasivat puhua ennen kouluun tuloa. Viittomakieli oli kiellettynä, paitsi Jyväskylän koulussa sallittiin viittomista. Siksi moni kuurojen vanhempien kuuleva lapsi on jäänyt vaille viittomakieltä,sillä aika moni kuuroista vanhemmista oli kuuroutuneita. V.1969 asti oli voimassa avioliittolaki, joka kielsi syntymäkuuroja menemästä keskenään avioliittoon. Siksi kaikki codat eivät viito, mutta nykyään näyttää muuttuneen, että useampi coda osaa viittoa.
VastaaPoista