Junat

Junaradat ovat aina kiehtoneet minua. Olen junan suurkuluttaja, kuten varmaan myös muu kuuro. Junat ovat yksi tärkeä osa kuurojen kulttuuria, sillä junien ansiosta voimme matkustaa ja matkustella.

Käydä koulua, työssä tai tapaamassa muita kuuroja. Junaradat ovat toimineet meille tienä sekä hyvässä että pahassa.  Junarata on ollut myös usean kuuron viimeinen tie -ihan kirjaimellisesti.

Moni kuuro on kertonut, miten he aloittivat kouluntaipaleen. Junalla. Istua vanhassa puisessa penkissä tuntemattomien lasten kanssa tai vanhempien kanssa kohti tuntematonta kaupunkia. Koulumatkojen lisäksi junat olivat kovasti kuurojen käytössä. Kuurot saivat ennen junamatkaa varten alennusta. Kuuromykkäin lehdissä oli ilmoituksia alennuksista, jotta maaseudun köyhät kuurot pääsivät aikoinaan matkustamaan Kuuromykkäin liiton järjestämiin liittokokouksiin. Autoja ei ollut kovinkaan paljon. Kuurot alkoivat ostaa autoja vasta sotien jälkeen. Kokousmatkojen lisäksi oli myös kova hinku päästä kuurojen urheilutapahtumiin.

"Kun mentiin Tampereelle kuurojen yleisurheilun kilpailutapahtumaan vuonna 1947, junavaunut olivat täynnä kuuroja. Kysyin, oliko tämä paikka vapaana. Kuuleva matkustaja vastasi, että on vapaana. Jonkin ajan päästä hän ei kestänyt meitä kuuroja, vaan siirtyi toiseen vaunuun, sillä vaunu oli niin täynnä viittovia kuuroja." 

Kuuromykkäin lehdissä oli erittäin paljon varoituksia junaradalla kävelemisestä. Silloin tiet olivat ilmeisesti huonoja, että oli helpompaa kulkea junaradalla. Näin moni kuuro jäi junan alle, vaikka olisi kuinka yrittänyt tarkistaa junien aikatauluja. Joskus kävi niin, että oli ylimääräisiä junavuoroja. Olisi kiinnostavaa tehdä tästä tarkempaa tutkimusta.

Pietarsaaren kuuromykkäin koulun johtajatar Anna Heikel oli huolissaan koulun viereen rakentamasta uudesta junaradasta. Siitä syystä koulu siirrettiin lähemmäs keskustaa. Lehdistä löytyy paljon yksikohtaisia kuvauksia junan alle jääneistä kuurojen kuolemista. Eräältä kuurolta mummolta murskaantui pää. Toiselta katkesi molemmat jalat.

Vuonna 1919 oli ilmoitus kuuromykkäin lehdessä, että eräs kuuro nainen käveli junaradan vieressä. Onneksi ei jäänyt junan alle, mutta juna repi hänen kyynärpäänsä. Siinä mainittiin, että samalta naiselta kuoli samana vuonna lapsi ja hän ei voinut käydä työssä kesän kiireisimpänä työaikana kun piti kantaa kättä muutaman viikon. Tästä huolimatta sama nainen kuoli vuonna 1925- junan alle.

Lähteet:
Kuuromykkäin lehdet