Oli talvi 1941

Oli talvi 1941. Veljeni ihastui yhteen naiseen, jolla oli myös kuuro sisko. Sisko asui kaupungissa ja toinen maalla. Veljeni ajoi potkukelkalla sinne maalle. Matkaa oli 20-30 kilometriä.

Veljeni pääsi hyvin perille. Oli mukava ilta. Syötiin. Tuli nukkumaanmenon aika. Nainen pyysi vanhemmiltaan luvan, voisiko mies jäädä yöksi. Ei voinut. Veljeni joutui palamaan kotiin -tyhjin käsin.

Näin kävi monta kertaa ympäri Suomea, kertoi yli 90 vuotias mies. Hän sanoi, että monesti kuulevat vanhemmat halusivat pitää hyvän työntekijän kotonaan. Ilmaiseksi.

Kosto

83 vuotias muistelee 1940 luvun tapahtumia ja halusi kertoa Oulun kuuromykkäin koulun opettajista, erityisesti puutyön opettajasta.

"Tapasin paljon vanhoja kuuroja Tampereella 1940-luvulla ja sain kuulla paljon juttuja. Isoveljeni, Lauri oli kertonut samoja asioita. Oulun kuuromykkäin koulussa oli ankara puutyön opettaja. Yksi oppilas joutui pulpetin alle tunniksi, kun opettaja hermostui oppilaan mitättömästä virheestä. Opettaja pisti väkisin oppilaan pulpetin alle, että tunnin jälkeen oppilas oli ihan kivuista poikki. Vähän ajan päässä oppilas keksi, miten voisi kostaa kokemastaan vääryydestä. Käytyään käymälässä oppilas pisti opettajan taskuun kakkaa ja laittoi vielä hansikkaat taskuun. Oppilas ei jäänyt kiinni, sillä kukaan ei paljastanut. Opettaja kyllä yritti saada selville tarjoamalla silloista 100 markkaa, joka oli iso summa. Kukaan ei huolinut rahaa. Opettaja joutui ostamaan uuden takin.

Opettaja oli muuten se kuuluisa kansatieteilijä Samuli Paulaharju. Kysyin jälkeenpäin monelta vanhemmalta kuurolta asiasta. Piti kyllä paikkansa."

Viikset

           Viittomakielisillä on usein oma viittomanimi, joka kertoo henkilöstä jotain. Sain viittomanimekseni "O"- sormiaakkosen ja liike on toistuva, sillä synnyin aikaan jolloin sormiaakkosviittomanimet olivat kovasti muodissa. Amerikkalaisessa viittomakielessä annetaan usein sormiaakkosalkuisia viittomanimiä ja tapa levisi joskus 1970-luvulla Suomeen. Sitä ennen moni sai ulkonäön tai luonteensa perusteella viittomanimen, mutta onhan näin vielä nykyään.
           Haastattelin eilen illalla Turun kuurojen ammattikoulun käyneitä kuuroja miehiä. Vanhempi mies, 84v. kävi koulua v.1948-1952 ja nuorempi 83v. v.1949-1953. Heillä riitti muisteltavaa ja juttuja. Yritän saada jutun kokoon Kuurojen lehteä varten, mutta haluan kirjoittaa yhden jutun tähän blogiini. He kertoivat "VIIKSET" -viittomanimen omistavasta henkilöstä, joka oli niin ystävällinen.
           Siihen aikaan ammattikoulun opiskelu oli erilaista kuin nykyään. Vapaata aikaa ei ollut kovinkaan paljon, kun piti käydä työssä ma-pe ja sitten lauantaisin opiskella teoriaa kuurojen koululla.  Sunnuntaisin oli sitten vapaata aikaa.
           Viiksekäs kuuro kutsui usein Turun kuurojen ammattikoulun nuoria oppilaita kotiinsa kahville ja auttoi usein nuoria arjen asioissa. Majoitti välillä kotiinsa, jos nuorten kotimatka oli liian pitkä. Oli välillä ankara ja neuvoi nuoria. 

 p.s. Kysyin heiltä viiksekkään henkilön nimeä, ja se ei ollut miehen nimi! 

Toivolan vanha piha

Moni käsityöihminen on ihan hurahtanut Jyväskylän Toivolan vanhaan pihaan. Minäkin olen ihastunut tietämättä, millä tavalla kuurojen historia on liittynyt koko paikkaan. Kuka tämä Toivola olikaan? Mikä miehiään hän oli? Miksi Toivolan vanhaan pihaan perustettiin kahvila, jonka nimi on Muisto?

Jyväskylä oli pikkuinen kaupunki 1800-luvun loppupuolella. Kuuromykkäinkoulu perustettiin vuonna 1892 samalle kadulle missä Toivolan vanha piha sijaitsee - Cygnaeuksenkadulla. Toivolan vanha piha on nyt käsityöläisten yrittäjien hallussa. Ns.Toivolan talossa on nyt Titityy -niminen lankakauppa. Herman Toivola oli hyvin menestyvä seppä, ja häntä kutsuttiin pian tehtailijaksi. Toivolan ensimmäinen vaimo kuoli lapsivuoteeseen ja poikalapsi sai nimekseen Muisto. Toivola avioitui vielä toisen kerran ja vaikutti paljon Jyväskylän kaupungin kehitykseen, sillä hän perusti synnytyslaitoksen kotitalonsa viereen. Siinä synnytyslaitoksessa oli synnytyshuoneiden lisäksi myös sterilointihuone. Laitoksen toiminta loppui vuonna 1919. Sitä ennen Herman Toivola joutui taloudellisten vaikeuksien takia lopumaan tontin omistukseta vuonna 1907 ja jatkoi kuitenkin pajassaan työskentelyään.

Ketkä sitten omistivat tontin vuoden 1907 jälkeen? Kauppaneuvokset Anton Fredikso ja Julius Johnson omistivat, kunnes halusivat luopua omistuksestaan vuonna 1918. Oli melkoinen yllätys lukea, kuka oli seuraava ostaja. Toisaalta ei ole niin yllätys, sillä Kuuromykkäin koulu sijaitsi ihan lähellä. Kuuromykkäin koulun opettaja Martti Pihkala osti ja asui perheineen vuoteen 1928 asti. Kirjoittiko hän siinä ns. Toivolan talossa kirjansa: Minkälainen Suomi meidän on luotava? Näen nyt Titityyn liikkeen eri tavoin. Kävikö siinä paikassa paljon kuuroja? Millainen opettaja Martti oli? Hän oli Jyväskylän Kuurojen Yhdistys ry:n ensimmäinen puheenjohtaja v.1907 ja myös v.1910-1913 kun hän oli opettajana vuosina 1904-1921.

Lähteet:
Jäppinen,Jussi&Voutilainen, Heli-Maija. Loisto&Lyhty, Löytöretki Jyväskylän rakennettuun ympäristöön 2006
Juurilta aalloille, Suomen kuurojen sydänjyvä, Jyväskylän Kuurojen Yhdistys ry 100 vuotta, 1907-2007