Oli talvi 1941. Veljeni ihastui yhteen naiseen, jolla oli myös kuuro sisko. Sisko asui kaupungissa ja toinen maalla. Veljeni ajoi potkukelkalla sinne maalle. Matkaa oli 20-30 kilometriä.
Veljeni pääsi hyvin perille. Oli mukava ilta. Syötiin. Tuli nukkumaanmenon aika. Nainen pyysi vanhemmiltaan luvan, voisiko mies jäädä yöksi. Ei voinut. Veljeni joutui palamaan kotiin -tyhjin käsin.
Näin kävi monta kertaa ympäri Suomea, kertoi yli 90 vuotias mies. Hän sanoi, että monesti kuulevat vanhemmat halusivat pitää hyvän työntekijän kotonaan. Ilmaiseksi.
Tässä blogissa kuvaillaan viittomakielisten tarinoita, muistoja ja kokemuksia.
perjantai 16. elokuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogin uusi vaihe alkamassa!
Blogini nimi ei ole enää kansa vailla omaa maata, vaan viittomakielinen muistitietotutkimus. Viittomakielisten kertomukset ovat aina kii...
-
Vierailin 10.2. Hämeenlinnan kuurojen yhdistyksellä. Yhdistys perustettiin vuonna 1924. Liikutuin, miten yhdistyksen perustajat Hannes j...
-
Turun kuurojen ammattikoulu perustettiin vuonna 1948, vaikka on jo kaksikymmentä vuotta aikaisemmin puhuttu ammattikoulun perustamisesta. Ol...
-
Kävin tammikuussa Tyrväällä haastattelemassa erästä Karjalan evakkoa, ja paikka vaikutti niin, että halusin tulla uudestaan käymään. Tunt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti