Saksalaissotilas

Sodan aikana oli lukuisia saksalaissotilaita Suomessa, sillä me olimme saksalaisten kanssa ns. aseveljiä. Kuulin tänään pari tarinaa saksalaissotilaista. Kirjoitin jo yhden tarinan yksisilmäisestä naisesta, mutta kerron nyt toisen tarinan.

"Oulun kuuromykkäin koululla eräs poikaoppilas katseli ihastuneena ikkunasta, miten saksalaissotilas ja suomalainen neitokainen suutelivat toisiaan kiihkeästi ulkona puun juurella. Poikaoppilas huomasi, miten joku mies lähestyy suutelevaa paria ja oli ihan kauhuissaan, kun näki miehen nostavan aseen esille.

Mies ampui saksalaissotilaan kuoliaaksi. Neitokainen kirkui ja itki pitäen kovasti puusta kiinni. Poikaoppilas jäi ihan jämehtyneenä kiinni ikkunaan, kunnes hoitaja taputti hänen olkapäähänsä ja sanoi, että pitää mennä pois!"

Yksisilmäinen

Jyväskylässä eli eräs yksisilmäinen, joka kuoli ihan melkein unohdettuna. Yksi hyväsydäminen jäsen kävi diakonissan lisäksi säännöllisesti hänen luonaan lukemassa postia, sillä loppuaikana ei näkö pelannut oikein hyvin. Omaisia ei ollut, mutta hänellä oli ainakin yksi serkku, joka ei tullut hänen hautajaisiinsa, vaan otti kyllä mielellään hänen vähäiset omaisuutensa hyvään talteen. 

Mikä oli hänen tarinansa yksisilmäisenä naisena? Hän oli loppuvuosina aktiivisesti mukana eläkeläisten päiväpiirissä ja nautti kovasti viittomakuorosta vuonna 1975. Hänellä oli hyvin ohuet hiukset ja käytti verkkoa, jotta hiukset eivät sähköistyisi. Mistä johtuu, että hän ei mennyt tai päässyt naimisiin? Aika moni muu on pysynyt naimattomana -omasta tahdostaan vai vastoin tahtoaan? Sitä emme tiedä, mutta tiedämme hänen olleen palvelijana erään perheen luona. Aika moni naimaton kuuro tienasi elantonsa näin. Siihen aikaan oli tapana asua alivuokralaisena, sillä yksineläjän olisi ollut vaikeaa ostaa oma asunto.

Kerrotaan, miten hän tuli raskaaksi sodan aikana ja synnytti lapsen. Oli samaan aikaan palvelijana. Vauva kuoli vain kuukauden ikäisenä. Ei tiedetä, johtuiko se sodan ajasta vai jostain muusta syystä. Tiedätkö, kuka se lapsen isä oli? Saksalainen sotilas.

Kuurot ja karjalaisuus 12.2.2014

Viittomakielen päivänä pidettiin ympäri Suomea erilaisia ohjelmia. Olin mukana työväenmuseo Werstaalla. Aiheena oli kuurot ja karjalaisuus. Ohjelma alkoi klo 16.30 opastuksella, sillä museolla on näyttely menossa Maat, metsät ja tehtaat.  Puolen tunnin aikana tutustuttiin Suomen 1950-luvun elämään. Hienosti toteutettu näyttely. Teidän kannattaa mennä katsomaan, sillä on vielä kuukausi aikaa.

Opastuksen jälkeen saimme kuunnella historiatutkija Keijo Rantasen selostusta sodan jälkeisestä Suomesta. Karjalaisia siirtyi ympäri Suomea maanhankintalain seurauksena. Silloin v.1945 tehtiin suuri maareformi. Näin karjalaiset saivat maita eri puolilla Suomea, paitsi ruotsinkielisistä paikkakunnista. Tästä näkee, miten moni Viipurin kuurojen yhdistyksen jäsen asui ja asuu eri puolilla Suomea. Viipurin kuurojen yhdistyksen jäseniä oli ympäri Viipurin lähikunnista kuten esimerkiksi Sääksjärvi, Koivisto, Johannes. Maanhankintalain vaikutuksista kuurojen elämässä voisi tehdä tutkimusta. Rantasen jälkeen saimme kuunnella Marja Irjalan sukukertomusta.

Kuunteltuani Marjan kertomusta ajattelin, että hänen suvustaan voisi oikeasti kirjoittaa kirja. Miten kuurot elivät Karjalassa? Perheessä oli 4 kuuroa lasta, joiden äiti osasi viittoa. Suvussa oli muita kuuroja, siksi lapset saivat oppia viittomakielen luonnollisesti äidiltään. Kävi niin, että äiti kuoli lasten ollessa vielä pieniä. Lapset kävivät Turun kuuromykkäin koulua, mutta he kävivät kotona Karjalassa lomillaan pari kertaa vuodessa. Marja kertoi paljon uskomattomia yksityiskohtia, etten oikein tiedä miten voisin kertoa niistä. Toivon, että 4 kuuron tarina julkaistaan joskus pian. Luulen, että myös valtaväestö haluaa lukea heidän tarinansa.

Marjan jälkeen alkoi vilkas keskustelu Karjalan kuuroista, miten sodan jälkeen perustettiin Karjalan kuurojen heimotuki ry. Heikki Sandholm oli kertomassa myös nykypäivän tilanteesta. Yleisöstä oli muutama kertomassa ja kysymässä. Tunteita oli ilmassa. Näyttää siltä, että emme ole vielä käsitelleet vaikeita asioita. Eräs yleisöstä kertoi huomanneensa, miten Karjalan kuurot olivat epävarmoja. Lahden seudulla asui lukuisia Karjalan kuuroja, mutta myös pääkaupunkiseudulla. Tutkimusta tarvitaan. Pitää kerätä kertomuksia kokoon. Saa nähdä, miten tämä toteutuu.

Tuomas ja Heimo

Onko tämä sinulle tuttua? KARJALAN KUUROJEN HEIMOTUKI R.Y.

Minulle tämä on jäänyt epäselväksi, kunnes kuurojen historian sivulla fb:ssä on ilmennyt, että yhdistys perustettiin vuonna 1954 ja lakkautettiin 1990-luvun alkupuolella. Miksi lakkautettiin? Kerrottiin, että jäseniä alkoi vähentyä. Siitä huolimatta vuonna 2009 heinäkuussa perustettiin vapaamuotoinen kuurojen Karjalan seura.

Mutta en ole aikaisemmin tiennyt Malminharjun toisesta mökistä olleen Karjalan Kuurojen heimotuki ry:n lahjoitusta. Luulin mökin nimen tulleen Kuurojen Liiton työntekijän nimestä. Malminharjulla oli kaksi mökkiä: Tuomas ja Heimo. Tuomas lienee Kuurojen Liiton edesmenneen puheenjohtajan nimi, sillä Runo Savisaari käytti Tuomas-nimeä Kuurojen lehden kirjoituksissaan.

Hei, viittomakielen päivä lähestyy! Työväenmuseo Werstaalla järjestetään viittomakielen päivänä 12.2. klo 16.30-19.30 kivaa ohjelmaa. Voit myös seurata netistä, ellet pääse mukaan. Teema on Karjalan kuurot. Heikki Sandholm, nykyisen vapaamuotoisen seuran puheenjohtaja kertoo seuran toiminnoista ennen ja nyt. Marja Irjala kertoo kuurosta Karjalan suvustaan. Mitä vielä on tiedossa? Tulkattua opastusta museolla olevassa näyttelyssä Maat, metsät ja tehtaat ja sitten historiatutkija Keijo Rantasen luentoa siirtokarjalaisista.
 

Heikki Sandholm ja minä Viipurin reissulla