Kuollooko se?

Joulukirkon jälkeen juotiin kahvit vanhassa pappilassa, jossa kuurojenpappi Lauri Paunu vietti lapsuutensa. Kaunis keltainen pappila. Istahdin yhdistyksen vanhemman väen pöytään. Juteltiin kaikenlaisia menneitä aikoja. 

Edessäni istuva muistisairas rouva alkoi kertoa lapsuutensa muistoistaan, miten hänen pappansa hoiti heitä kun isä oli sodassa rintamalla ja myös siitä,miten hän kuuroutui viiden vanhan ikäisenä. Hän kertoi, miten hän vieläkin muistaa ääntä, erityisesti koulunsa opettajan kovaa ääntä kun opettaja raivostui. Oli nimittäin silloin vähän kuulosta jäljellä. Rouva yhtäkkiä muuttui lapseksi ja kuvaili tarkkaan, mitä tapahtui kuin olisi tapahtunut eilen.

"Opettaja nimeltään X hermostui usein ihan silmittömästi ja heitti syntymäkuuron oppilaan nurkkaan, että oppilasta sattui hirveästi. Minä olin aina ihan peloissani, että kuolisiko se oppilas. Muistan vieläkin, miten puhuin. Kuollooko se? Kainuun murteella. Minulla oli tapana lohduttaa itkeviä oppilaita.

Ymmärsin paljon asioita ja ymmärsin jo silloin, että se opettaja ei ollut ihan terve. Olin A-luokalla ja jouduin sen opettajan luokkaan. Toisen luokan opettaja oli niin kiltti. Opettaja ei pahoinpidellyt minua, sillä osasin jo entuudestaan puhua hyvin. Kuurouduin ihan vähän aikaa sitten. Olin silti aina peloissani, mitä hän tekisi muille oppilaille. Ne olivat niin kovia lyöntejä. Hän heitti usein oppilaita nurkkaan, jos he eivät osanneet lausua oikein. Se oli niin väärin, sillä oppilas oli ihan kieletön tulleessaan kouluun.

Minua harmitti, etten päässyt kyläkouluun. Isäni sanoi minulle, että pääsen todella mukavaan kouluun. Mutta se ei ollutkaan mukava koulu. Muistan edelleen opettajan ääntä, kun se raivostui. Voi kun miten voin edelleen muistaa näitä lapsuuden asioita, Kainuun murretta.."

En vieläkään ymmärrä, miten tämä opettaja X oli voinut toimia opettajana Kuopiossa, Turussa ja vielä eläkkeellä sijaisena Helingissä. Varmaan yli 35 vuotta. Olen nimittäin kuullut paljon tarinoita opettaja X:stä, miten mielipuoli hän olikaan.