Haastattelin 88 vuotiasta Sortavalan maalaiskunnasta kotoisin kuuroutunutta kuuroa Kerttu Johanssonia pari viikkoa sitten Säynätsalossa. Jyväskylän seudulle sijoitettiin Sortavalan alueen evakkoja. Kysyin, millainen oli evakkomatka Sortavalasta. Kerttu kertoi, että lähdön aikana oli niin kova pakkanen. Piti odottaa pitkään junaa, mutta he pääsivät kuitenkin lähtemään Karjalasta. Junamatka oli aika hidasta, ja ruuan saaminen kesti. Juna pysähtyi yhteen paikkaan, ja siellä lotat auttoivat ruuan jakelussa. Hän kertoi,miten ei olisi halunnut syödä ollenkaan juustovoileipää. Juusto ei ollut hänen mieleen. Nälkä oli kuitenkin niin kova, että hänen oli pakko syödä koko leipä. Silloin vasta hän sanoi oppineensa tykkämään juustosta.Kysyin häneltä, miten hän sopeutui uuteen asuinpaikkaan. Hän kertoi, ettei ole käynyt kuurojen koulua, sillä hän halusi olla kotona. Hän kiitti Sortavalan Helylän kansankoulun opettajaa, miten hän osasi ottaa huomioon kuuron tyttöoppilaan. Oppimisen vaikeudet alkoivat sitten uudessa koulussa, Säynätsalossa, kun opettaja puhui samaan aikaan kirjoittaessaan taululle. Osa oppilaista huusi hänelle:"mykkä ryssä!" Samanlaisen kohtelun on kokenut toinen 90 vuotias evakko Metsäpirtistä.
Lähteet:
-muistitietohaastattelut: Kerttu Johansson, Veikko Koskinen
-Kuva: Kerttu Johanssonin kuvakokoelma
Minua surettaa eniten se, että siirtokarjalaisia haukuttiin ryssiksi, vaikka he olivat suomalaisia, jotka joutuivat jättämään kotinsa ja muuttamaan Suomen sisämaahan. Eivät olleet lainkan venäläisiä vaan suomalaisia. En tiedä, miksi nämä muut suomalaiset ajattelivat noin.
VastaaPoistaTerveisin siirtokarjalaisen tytär
Ajat olivat tuolloin aika kovia. Piti joustaa ja antaa mm.maita siirtolaisille. Siitä aika moni hermostui. Ruotsinkieliset kunnat rannikolla eivät halunneet ottaa siirtolaisia vastaan, sillä ei haluttu sekoittaa kieliä/kulttuuria keskenään. Näitä asioita on hyvä kertoa nuorelle sukupolvelle, miten ennen oli vaikeaa elää myös kuuroilla.
VastaaPoista