Joulukirkon jälkeen juotiin kahvit vanhassa pappilassa, jossa kuurojenpappi Lauri Paunu vietti lapsuutensa. Kaunis keltainen pappila. Istahdin yhdistyksen vanhemman väen pöytään. Juteltiin kaikenlaisia menneitä aikoja.
Edessäni istuva muistisairas rouva alkoi kertoa lapsuutensa muistoistaan, miten hänen pappansa hoiti heitä kun isä oli sodassa rintamalla ja myös siitä,miten hän kuuroutui viiden vanhan ikäisenä. Hän kertoi, miten hän vieläkin muistaa ääntä, erityisesti koulunsa opettajan kovaa ääntä kun opettaja raivostui. Oli nimittäin silloin vähän kuulosta jäljellä. Rouva yhtäkkiä muuttui lapseksi ja kuvaili tarkkaan, mitä tapahtui kuin olisi tapahtunut eilen.
"Opettaja nimeltään X hermostui usein ihan silmittömästi ja heitti syntymäkuuron oppilaan nurkkaan, että oppilasta sattui hirveästi. Minä olin aina ihan peloissani, että kuolisiko se oppilas. Muistan vieläkin, miten puhuin. Kuollooko se? Kainuun murteella. Minulla oli tapana lohduttaa itkeviä oppilaita.
Ymmärsin paljon asioita ja ymmärsin jo silloin, että se opettaja ei ollut ihan terve. Olin A-luokalla ja jouduin sen opettajan luokkaan. Toisen luokan opettaja oli niin kiltti. Opettaja ei pahoinpidellyt minua, sillä osasin jo entuudestaan puhua hyvin. Kuurouduin ihan vähän aikaa sitten. Olin silti aina peloissani, mitä hän tekisi muille oppilaille. Ne olivat niin kovia lyöntejä. Hän heitti usein oppilaita nurkkaan, jos he eivät osanneet lausua oikein. Se oli niin väärin, sillä oppilas oli ihan kieletön tulleessaan kouluun.
Minua harmitti, etten päässyt kyläkouluun. Isäni sanoi minulle, että pääsen todella mukavaan kouluun. Mutta se ei ollutkaan mukava koulu. Muistan edelleen opettajan ääntä, kun se raivostui. Voi kun miten voin edelleen muistaa näitä lapsuuden asioita, Kainuun murretta.."
En vieläkään ymmärrä, miten tämä opettaja X oli voinut toimia opettajana Kuopiossa, Turussa ja vielä eläkkeellä sijaisena Helingissä. Varmaan yli 35 vuotta. Olen nimittäin kuullut paljon tarinoita opettaja X:stä, miten mielipuoli hän olikaan.
Tässä blogissa kuvaillaan viittomakielisten tarinoita, muistoja ja kokemuksia.
tiistai 16. joulukuuta 2014
maanantai 15. joulukuuta 2014
Valhe
Viime vuosina on tullut esille sosiaalisessa mediassa valheihmisistä kuten valhelääkäri, valhekuuro tai valhetulkki. Mikä saa ihmistä valhekuuroksi? Kenties työttömyys tai vaikeat ajat. Näin on aina ollut. Luin kuuromykkäin joululehtiä 1920-luvulta ja silmiini osui kirjoitus: valhekuuromykkä.
Ai, jo vuonna 1926 puhuttiin valhekuuromykistä, miten joku kolkutti kirjoittajan ovelle ja näytti paperin, missä lukee: "Antakaa minulle raha-apua, olen työtön kuuromykkä." Ihan samalla tavalla tapahtuu nytkin 2010 luvun Suomessa. Kirjoittaja jatkoi kertomusta seuraavasti, että Tanskassa ilmestyi ennen aikakauskirja kuuromykkäin, sokeain ja tylsämielisten opettajia varten.
Siinä oli kertomus vuosilta 1867-68, jolloin Suomessa oli nälänhätää ja siinä kerrottiin jopa mielensairauden leviävän kansan parissa. Ihmiset tekivät hädissään monenlaisia petoksia ja rikoksia. Yksi kertomus Turun koulusta oli:
"..saapui esim. Turun kuuromykkäin koululle kokonaista neljä valhekuuromykkää...
Ensimmäinen heistä, 14 vuotias poika, pyrki päästä oppilaaksi kouluun. Mutta koulunjohtaja sai kirjeellä pojan kotipitäjän papilta tietää, että hän sekä kuuli että osasi puhua. Kun hänelle näytettiin papin kirje, niin tunnusti hän heti valhetelleensa ja vain teeskennelleensä kuuroutta. Hänet lähetettiin heti kotiin.."
Lähde:
Kuuromykkäin joulu 1926
Ai, jo vuonna 1926 puhuttiin valhekuuromykistä, miten joku kolkutti kirjoittajan ovelle ja näytti paperin, missä lukee: "Antakaa minulle raha-apua, olen työtön kuuromykkä." Ihan samalla tavalla tapahtuu nytkin 2010 luvun Suomessa. Kirjoittaja jatkoi kertomusta seuraavasti, että Tanskassa ilmestyi ennen aikakauskirja kuuromykkäin, sokeain ja tylsämielisten opettajia varten.
Siinä oli kertomus vuosilta 1867-68, jolloin Suomessa oli nälänhätää ja siinä kerrottiin jopa mielensairauden leviävän kansan parissa. Ihmiset tekivät hädissään monenlaisia petoksia ja rikoksia. Yksi kertomus Turun koulusta oli:
"..saapui esim. Turun kuuromykkäin koululle kokonaista neljä valhekuuromykkää...
Ensimmäinen heistä, 14 vuotias poika, pyrki päästä oppilaaksi kouluun. Mutta koulunjohtaja sai kirjeellä pojan kotipitäjän papilta tietää, että hän sekä kuuli että osasi puhua. Kun hänelle näytettiin papin kirje, niin tunnusti hän heti valhetelleensa ja vain teeskennelleensä kuuroutta. Hänet lähetettiin heti kotiin.."
Lähde:
Kuuromykkäin joulu 1926
torstai 11. joulukuuta 2014
Huopalahti
Nyt on sadas kertomus menossa.
Haastattelin toista kertaa 99v.Irja Remmiä Lahden seudun kuuroista. Irjan edesmennyt mies oli aikansa vahva kuuro persoona. Remmin pariskunnasta voisi kirjoittaa kunnon elämänkerta, mutta kerron ihan vähän Kosti Remmistä. Kuurojen lehdissä oli aikoinaan paljon kirjoituksia Kostista, mutta hänen käymästä koulusta 1910-luvulla sen sijaan on aika vähän tietoja kunnes menin lukemaan kansalliskirjastosta vanhoja lehtiä. Irtosi sieltä jonkin verran mielenkiintoisia tietoja Kosti Remmin käymästä koulusta Helsingissä vuosina 1913-1920.
Oliko Helsingissä tosiaan kuurojen koulu sata vuotta sitten?
Oli Huopalahden kuuromykkäin koulu. Vuonna 1926 Jussi Luomajoki kirjoitti, että valtion koulu lakkautettiin v.1920 varojen puutteen vuoksi. Kosti Remmi kävi kyseisen koulun, mutta myös urheilija Väinö Mälkki, kuulantyöntö, kiekonheitto- ja keihäänheittomestari. En tiedä koulun muista oppilaista, mutta aistivialliskoulujen lehdessä v.1921 oli kirjoitus koulusta seuraavasti:
"Kuuromykkäin koulu perustettiin H:gin Huopalahdelle syksyllä 1912, kutsuttiin tähän kouluun opettajattaria eri kouluista ja Ester Erich tuli sen johtajaksi, pitäen kuitenkin vakinaisen paikkansa Turun koulussa. Huopalahdella ollessaan hän joutui naimisiin v.tuomari G.Bergrothin kanssa. Viime keväänä lopetti Huopalahden koulu toimintansa."
Vuonna 1922 Suomen aistivialliskoulujen lehdessä lukee, miten Huopalahden kuuromykkäin koulun kalustosta vanhain kuuromykkäin miesten kotia varten luovutetuista tavaroista on piirin varoista valtiolle suoritettu kaikkiaan 417 markkaa.
Huopalahden kuuromykkäin koulua on kohdannut useita kertoja huonoa onnea, kuten esimerkiksi vuonna 1913 kuuromykkäin lehdessä kerrotaan tulipalosta, joka tuhosi paljon kalusteita ja vaatteita. Johtaja Erich loukkasi pahasti polvensa pudottuaan portailta yläkerrokselta alakertaan.
Johtaja Erich sai vuonna 1914 virkavapautta sairauden vuoksi. Vuonna 1921 aistiviallaiskoulujen lehdessä oli ilmoitus Ester Maria Erich-Bergrothin kuolemasta. Siinä kerrotaan, että Ester oli monessa koulussa opettajattarena Helsingin lisäksi.
Lähteet:
-Kuuromykkäin lehdet v.1913,1914,1926
-Suomen aistivialliskoulujen lehti v.1921,1922
Kuvat:
- Irja Remmin kotiarkisto
Haastattelin toista kertaa 99v.Irja Remmiä Lahden seudun kuuroista. Irjan edesmennyt mies oli aikansa vahva kuuro persoona. Remmin pariskunnasta voisi kirjoittaa kunnon elämänkerta, mutta kerron ihan vähän Kosti Remmistä. Kuurojen lehdissä oli aikoinaan paljon kirjoituksia Kostista, mutta hänen käymästä koulusta 1910-luvulla sen sijaan on aika vähän tietoja kunnes menin lukemaan kansalliskirjastosta vanhoja lehtiä. Irtosi sieltä jonkin verran mielenkiintoisia tietoja Kosti Remmin käymästä koulusta Helsingissä vuosina 1913-1920.
Kuuron isän poika Kosti Remmi 80v. |
Oliko Helsingissä tosiaan kuurojen koulu sata vuotta sitten?
Oli Huopalahden kuuromykkäin koulu. Vuonna 1926 Jussi Luomajoki kirjoitti, että valtion koulu lakkautettiin v.1920 varojen puutteen vuoksi. Kosti Remmi kävi kyseisen koulun, mutta myös urheilija Väinö Mälkki, kuulantyöntö, kiekonheitto- ja keihäänheittomestari. En tiedä koulun muista oppilaista, mutta aistivialliskoulujen lehdessä v.1921 oli kirjoitus koulusta seuraavasti:
"Kuuromykkäin koulu perustettiin H:gin Huopalahdelle syksyllä 1912, kutsuttiin tähän kouluun opettajattaria eri kouluista ja Ester Erich tuli sen johtajaksi, pitäen kuitenkin vakinaisen paikkansa Turun koulussa. Huopalahdella ollessaan hän joutui naimisiin v.tuomari G.Bergrothin kanssa. Viime keväänä lopetti Huopalahden koulu toimintansa."
Huopalahden kuuromykkäin koulun oppilaat opettajineen 1915, Kosti Remmi seisoo ihan ikkunan vieressä. |
Vuonna 1922 Suomen aistivialliskoulujen lehdessä lukee, miten Huopalahden kuuromykkäin koulun kalustosta vanhain kuuromykkäin miesten kotia varten luovutetuista tavaroista on piirin varoista valtiolle suoritettu kaikkiaan 417 markkaa.
Huopalahden kuuromykkäin koulua on kohdannut useita kertoja huonoa onnea, kuten esimerkiksi vuonna 1913 kuuromykkäin lehdessä kerrotaan tulipalosta, joka tuhosi paljon kalusteita ja vaatteita. Johtaja Erich loukkasi pahasti polvensa pudottuaan portailta yläkerrokselta alakertaan.
Johtaja Erich sai vuonna 1914 virkavapautta sairauden vuoksi. Vuonna 1921 aistiviallaiskoulujen lehdessä oli ilmoitus Ester Maria Erich-Bergrothin kuolemasta. Siinä kerrotaan, että Ester oli monessa koulussa opettajattarena Helsingin lisäksi.
Kosti Remmi koulunsa edessä |
Huopalahden kuuromykkäin koulun johtajatar |
Lähteet:
-Kuuromykkäin lehdet v.1913,1914,1926
-Suomen aistivialliskoulujen lehti v.1921,1922
Kuvat:
- Irja Remmin kotiarkisto
Ester Erichin muistoruno |
lauantai 6. joulukuuta 2014
Juusto
Suomi täyttää tänään 97 vuotta ja sen kunniaksi kirjoitan vähän karjalaisista evakoista. Muistitietotutkimukseni on alkanut hyvin, sillä on tullut niin paljon aineistoa. Tässä vähän palasia aineistoistani:
Haastattelin 88 vuotiasta Sortavalan maalaiskunnasta kotoisin kuuroutunutta kuuroa Kerttu Johanssonia pari viikkoa sitten Säynätsalossa. Jyväskylän seudulle sijoitettiin Sortavalan alueen evakkoja. Kysyin, millainen oli evakkomatka Sortavalasta. Kerttu kertoi, että lähdön aikana oli niin kova pakkanen. Piti odottaa pitkään junaa, mutta he pääsivät kuitenkin lähtemään Karjalasta. Junamatka oli aika hidasta, ja ruuan saaminen kesti. Juna pysähtyi yhteen paikkaan, ja siellä lotat auttoivat ruuan jakelussa. Hän kertoi,miten ei olisi halunnut syödä ollenkaan juustovoileipää. Juusto ei ollut hänen mieleen. Nälkä oli kuitenkin niin kova, että hänen oli pakko syödä koko leipä. Silloin vasta hän sanoi oppineensa tykkämään juustosta.
Kysyin häneltä, miten hän sopeutui uuteen asuinpaikkaan. Hän kertoi, ettei ole käynyt kuurojen koulua, sillä hän halusi olla kotona. Hän kiitti Sortavalan Helylän kansankoulun opettajaa, miten hän osasi ottaa huomioon kuuron tyttöoppilaan. Oppimisen vaikeudet alkoivat sitten uudessa koulussa, Säynätsalossa, kun opettaja puhui samaan aikaan kirjoittaessaan taululle. Osa oppilaista huusi hänelle:"mykkä ryssä!" Samanlaisen kohtelun on kokenut toinen 90 vuotias evakko Metsäpirtistä.
Lähteet:
-muistitietohaastattelut: Kerttu Johansson, Veikko Koskinen
-Kuva: Kerttu Johanssonin kuvakokoelma
Haastattelin 88 vuotiasta Sortavalan maalaiskunnasta kotoisin kuuroutunutta kuuroa Kerttu Johanssonia pari viikkoa sitten Säynätsalossa. Jyväskylän seudulle sijoitettiin Sortavalan alueen evakkoja. Kysyin, millainen oli evakkomatka Sortavalasta. Kerttu kertoi, että lähdön aikana oli niin kova pakkanen. Piti odottaa pitkään junaa, mutta he pääsivät kuitenkin lähtemään Karjalasta. Junamatka oli aika hidasta, ja ruuan saaminen kesti. Juna pysähtyi yhteen paikkaan, ja siellä lotat auttoivat ruuan jakelussa. Hän kertoi,miten ei olisi halunnut syödä ollenkaan juustovoileipää. Juusto ei ollut hänen mieleen. Nälkä oli kuitenkin niin kova, että hänen oli pakko syödä koko leipä. Silloin vasta hän sanoi oppineensa tykkämään juustosta.
Kysyin häneltä, miten hän sopeutui uuteen asuinpaikkaan. Hän kertoi, ettei ole käynyt kuurojen koulua, sillä hän halusi olla kotona. Hän kiitti Sortavalan Helylän kansankoulun opettajaa, miten hän osasi ottaa huomioon kuuron tyttöoppilaan. Oppimisen vaikeudet alkoivat sitten uudessa koulussa, Säynätsalossa, kun opettaja puhui samaan aikaan kirjoittaessaan taululle. Osa oppilaista huusi hänelle:"mykkä ryssä!" Samanlaisen kohtelun on kokenut toinen 90 vuotias evakko Metsäpirtistä.
Lähteet:
-muistitietohaastattelut: Kerttu Johansson, Veikko Koskinen
-Kuva: Kerttu Johanssonin kuvakokoelma
tiistai 2. joulukuuta 2014
Kuuro parturi
Olin Oulussa haastattelemassa muistitietotutkimukseni merkeissä. Tutustuin samalla alueen kuurojen elämään. Kävin kahden ystävän kanssa Raahessa, ja huomasin heidän viittovan eri viittomaa kuin mitä minä olen aina viittonut. Tajusin, että käyttämäni viittomanimi olikin väärä.
Ystäväni kertoi Raahen viittoman tarinan:
"Raahessa oli kuuro parturi Sven Havilo, joka meni naimisiin aatelissukuun kuuluneen naisen kanssa, Anna Havilon (os. von Wichmann) vanhemmilla oli isohko talo Raahen puutaloalueella. He olivat sitä mieltä, että he voisivat perustaa parturiliikkeen. Me Oulun kuurot ajattelimme antaa Raahen kaupungille Sven Havilon viittomanimen. Viittomanimi on ikääkuin ajaisi partaa poskelta alaspäin."
Aloin tulla ihan uteliaaksi. Kuka tämä Sven Havilo oli oikeastaan? Miksi hänestä ei ole puhuttu etelän kuurojen piirissä? Miten pitkään hän oli parturina? Pitää ottaa enemmän selvää, mutta..
Ystäväni jatkoi kertomista:
"Kun kävin 1960-luvulla Havilon parturiliikkeessä, katsoin kuinka hän aina välillä katsoi onko muita asiakkaita tullut ovesta vai ei. Kuurona parturina hänen piti tarkistaa, onko ovesta tullut joku asiakas. Hänen vaimonsa oli vähän avustamassa miestä, mutta joskus hän keskustelee asiakkaan kanssa hiusmallikuvien avulla. Hänen vaimonsa osasi kyllä leikata hiuksia, mutta moni asiakas halusi nimenomaan Sveniä."
Ystäväni kertoi Raahen viittoman tarinan:
"Raahessa oli kuuro parturi Sven Havilo, joka meni naimisiin aatelissukuun kuuluneen naisen kanssa, Anna Havilon (os. von Wichmann) vanhemmilla oli isohko talo Raahen puutaloalueella. He olivat sitä mieltä, että he voisivat perustaa parturiliikkeen. Me Oulun kuurot ajattelimme antaa Raahen kaupungille Sven Havilon viittomanimen. Viittomanimi on ikääkuin ajaisi partaa poskelta alaspäin."
Aloin tulla ihan uteliaaksi. Kuka tämä Sven Havilo oli oikeastaan? Miksi hänestä ei ole puhuttu etelän kuurojen piirissä? Miten pitkään hän oli parturina? Pitää ottaa enemmän selvää, mutta..
Ystäväni jatkoi kertomista:
"Kun kävin 1960-luvulla Havilon parturiliikkeessä, katsoin kuinka hän aina välillä katsoi onko muita asiakkaita tullut ovesta vai ei. Kuurona parturina hänen piti tarkistaa, onko ovesta tullut joku asiakas. Hänen vaimonsa oli vähän avustamassa miestä, mutta joskus hän keskustelee asiakkaan kanssa hiusmallikuvien avulla. Hänen vaimonsa osasi kyllä leikata hiuksia, mutta moni asiakas halusi nimenomaan Sveniä."
Kuvaterveisiä Raahesta
Kuuron Anders Johan Hedmanin tauluja 1850-luvulta |
Pakkahuoneesta löytyy kenties Suomen vanhin tiedossa oleva kuuro taidemaalarin tauluja. Anders Johan Hedmanin taulut kertovat 1800-luvun alkupuolen Raahesta.
Raahen vanha puutaloalue on näkemisen arvoinen paikka. Olin ihan innoissani nähdessäni vanhan ajan apteekin, sillä olen nähnyt vanhemman sukupolven tapaa viittoa "perhonen". Näette kuvassa olevan oven yläpuolen kotkan.
Vanhan ajan apteekki |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Blogin uusi vaihe alkamassa!
Blogini nimi ei ole enää kansa vailla omaa maata, vaan viittomakielinen muistitietotutkimus. Viittomakielisten kertomukset ovat aina kii...
-
Kuka tämä Paksujalka oli? Vanhemman sukupolven kuurojen silmät alkoivat kirkastua, jos joku kysyi Paksujalasta. Ajattelin silloin, että o...
-
Roy kirjoitti mm.El Zorroa. Tänään vietetään pyhäinpäivää ja muistellaan vainajia. Katselin kuvia isovanhemmistani ja myös samalla vanho...
-
Turun kuurojen ammattikoulu perustettiin vuonna 1948, vaikka on jo kaksikymmentä vuotta aikaisemmin puhuttu ammattikoulun perustamisesta. Ol...