Tuhma

Millainen viittoma on, joka piirretään risti otsaan? Vanhemman sukupolven kuurojen keskuudessa viitotaan usein tuhma sillä tavalla. Olen kuullut, miten opettajat piirtävät oppilaiden otsaan sillä tavalla, jos oppilas on tehnyt jotain tuhmaa.

Eilen meillä kävi noin 55 vuotias vieras, joka muistelee seuraavasti:

"Muistan edelleen, miten vanha ja tukeva naisopettaja silmälasineen oli vihainen yhdelle oppilaalle jostain teosta ja torui oppilasta, sitten hän piirsi kynällä oppilaan otsaan ristin. Oppilas pyörtyi, ja siitä opettajatar säikähti aika pahasti. Opettajattaren onneksi oppilas tokeni.

Tämä tapahtui joskus 1970-luvun alkupuolella Jyväskylän koulussa."


Lähde:
-55 vuotias kuuro mies Keski-Suomesta

Kuvaterkkuja Puolasta!

Olin viime viikolla Varsovassa työmatkalla, ja tuli samalla opittua jotain Puolan kuurojen historiasta. Miten kuurojen koulu perustettiin Varsovaan? Millainen elämä Puolan kuuroilla on ollut mm. toisen maailman sodan aikana? Näette alla olevista kuvista lyhyesti kuurojen historiasta Puolassa.

Varsovan kuurojen koulun perustaja,
koulu perustettiin jo 1817. Tämä koulurakennus toimi vuodesta
1827 lähtien tähän päivään asti.

Puolalaisen viittomakielen
ensimmäinen sanakirja v.1879

Varsovan kansannousun 1944 muistomerkki. 

Oli myös kuurojen miesten pataljoona, joka taisteli natseja vastaan
2 kuukauden ajan elokuusta lokakuuhun 1944. He puolustivat kuurojen
koulun alueella.

Kuurojen koulun vieressä oleva ns.kuurojen kirkko. Sosialismin aikana
kuurot eivät käyneet ko.kirkossa.

Ns.kuurojen käyttämän kirkon alkuperäinen malli n.1890-luvulta, joka muuttui
sosialismin aikana.

Pappi Jagodzinski (1833-1907) selitti näin Puolan kuurojen käyttämistä viittomista puolaksi.

Sastamalan edesmennyt kuuro maailma?

Kävin tammikuussa Tyrväällä haastattelemassa erästä Karjalan evakkoa, ja paikka vaikutti niin, että halusin tulla uudestaan käymään. Tuntui ihanalta tulla Tyrväälle uudestaan nyt heinäkuun 9.päivänä ystävän kanssa autolla. Kun lähestyimme Tyrväätä, tuli Sastamalan vaakuna. Olen pienestä pitäen kuullut, miten äidinäiti kertoi olevansa kotoisin Tyrväältä. Ajan saatossa paikan nimi on muuttunut Tyrväästä Vammalaksi ja sitten Sastamalaksi. Taidan nyt käyttää Sastamalan nimeä.  Millaista elämä alueen kuuroilla on ollut? Kerron vähän kahden päivän vierailustani.

J.F.Talvian kotipaikka

Heffata ry:n kuurot. Elias Savisaari seisoo neljäntenä oikealla ja hänen vieressään on J.F.Talvia. 

   Kävimme kunnioittamassa Kuurojen Liitto ry:n perustajajäsenten 
hautoja Sammaljoen ja myös Kiikan hautausmaallla.

Jäin usein kertomuksista kiinni, että oli vaikeaa palata nykyaikaan tai nukkua. Heffata ry:n pitkäaikaisen jäsenen tarinoita oli vaikka kuinka paljon, että pitäisi kirjoittaa kirjan. Kuurojen naisten kertomuksia pitää oikeasti kerätä, millaista oli elää maatalousyhteiskunnan aikana. 

   

Anneli Kuutti kertoi yhdistyksen edesmenneistä jäsenistä. Hänen appivanhempansa olivat yhdistyksen ja myös Kuurojen Liiton perustajajäseniä. Annelin puoliso Tauno Kuutti oli kova sukututkimuksen harrastaja ja harras yhdistysihminen. Vanhoja kuvia katsellen tuli esille monta mielenkiintoista asiaa, miten Kuutin  kuuro suku oli paljon tekemisessä toisen kuuron suvun kanssa. Ritalan suvun kuuroista voi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta onneksi Kerttu Ryömä on kirjoittanut Ritalan suvun tarinoista kirjan vuonna 1988: "Seitsemän riihen talo, Ritalan rustholli ja sen asukkaat menneinä aikoina Kiikassa." Näette kuvan Ritalan tilasta tämän tekstin yläpuolella.


 

Kiikan hautausmaalla lepää Ritalan kuurot ja taiteilija Juho Felix Talvia.

Tässä lepää taiteilija J.F.Talvia vaimonsa kanssa.

Oli suuri kunnia tavata vanhemman sukupolven väkeä reissun aikana. Kerttu Ryömä täyttää kohta 97 vuotta. Kuurojen vanhempien lapsena Kerttu kertoili viittoen ihan luontevasti, ja hän kertoi, miten liian moni ihminen on kysynyt häneltä viittomakielen oppimisesta. Uskon, että varmaan moni kuurojen vanhempien kuuleva lapsi on kokenut samanlaisen turhautumisen. Tietämättömyydestä johtuu moni asia, kuten Jyväskylän entinen diakonissa Aune Ihalainen totesi minulle kahvittelun aikana. Aune täyttää kohta 90 vuotta, ja kertoi jääneensä eläkkeelle joskus 1980-luvun alkupuolella. En voi muuta kuin ihailla heidän hyvää muistiaan asioista. Kirjoitan toisella kerralla enemmän Heffata ry:stä kun toiminta ikävä kyllä loppuu tänä vuonna.
 

Kansainvälinen kuurosokeuden päivä 27.6.

Tänään vietetään kansainvälistä kuurosokeuden päivää! Helen Keller(1880-1968) on kansainvälisesti tunnettu kuurosokea, jonka tarina on melkein kaikille tuttu. Helenin syntymäpäivästä 27.6. tuli kansainvälisen kuurosokeuden päivän viettopäivä.

Tunnemme myös suomalaisen Frans Lejonin (1879-1947), joka kuurosokeutui kahden vuoden vanhana ja kävi Pietarsaaren kuuromykkäin koulua. Koulun johtaja Anna Heikel opetti Fransia myös lomillaan. Frans oli hyvä käsistään, sillä hän teki paljon käsitöitä ja puutarhatöitä. Miten on muiden kuurosokeiden tarinoiden laita?

Muistan, miten matkustin tammikuussa Porin kuurojen yhdistykselle. Oli hauskaa huomata, että bussissa oli tuttu kuurosokea. Emme käyttäneet taktiiliviittomista, sillä hän näkee vielä. Muistakaamme, että kuurosokea ei aina tarkoita täydellistä kuuroutta ja sokeutta. Keskustelimme paljon kuurojen ja kuurosokeiden historiasta. Miten ennen vanhaan kuurosokeat elivät? Hän kertoi, että hänen suvussaan oli kerran 4 kuurosokeaa sisarusta, jotka haudattiin talon takapihalle. Aloin miettiä, miten karjalaiset sisarukset selvisivät, kävivätkö he koulua vai eivät. Olen kuullut aikaisemmin pohjoismaalla asuneista sisaruksista, jotka elivät kahdestaan. Kunta olisi halunnut saada heidät palvelutaloon, mutta sisarukset pitivät päänsä.

Katsoin uudestaan dokumentin heistä, siis kuurosokeista sisaruksista. Porvoon kuuromykkäin koulun käyneet sisarukset elivät yhdessä Maksamaalla. Estel ja Elsa Nyman tekivät yhdessä kotiaskareita. Oli vaikuttavaa katsoa, miten he hoitivat kotinsa kun ei ollut nykyajan mukavuuksia saatavilla. Dokumentti on tehty vuonna 1974. Siinä näkyy myös vaasalaisia kuuroja ja kuurojenpappi Eino Savisaari, joka kysyi, mikseivät he halunneet muuttaa kuurojen vanhainkotiin, Åvikiin. Vastaus näkyy tästä dokumentista:

http://svenska.yle.fi/artikel/2009/02/11/systrarna-i-maxmo



         Hyvää kansainvälistä kuurosokeuden päivää!

Kuopion koulutapaaminen

Kesälomani alkoi Kuopion koulun entisten oppilaiden tapaamisella! Mitä Kuopion koulu tarkoittaa? Kuuroilla on tapana viittoa "Kuopion koulu, Turun koulu, Mikkelin koulu, Oulun koulu..", eikä aina jaksa kertoa, että kävi esimerkiksi Kuopion kuurojen koulua. Kuopion koululla on monta eri vaihetta: Kuopion kuuromykkäin koulu, Kuopion kuurojen koulu, Killisen koulu, Pohjalahden koulu.

Sain joskus talvella pyyntöä Kuopion kuurojen yhdistykseltä, että tulisin kertomaan muistitietotutkimuksestani. Karjalan kuurot -muistitietotutkimuksessani on mukana kertomuksia Kuopion kouluun liittyvistä kokemuksista. Aloin koota kertomuksia kokoon. Kerroin luennon alussa, että käsittelen enimmäkseen kuuromykkäin koulun oppilaiden kertomuksia. Mutta myös jonkin verran kuurojen koulun oppilaiden kokemuksia. 

Kulttuurihistoriallisesti arvokas kouluympäristö

Lähdin 85 vuotiaan Kuopion kuuromykkäin koulun käyneen ystävän kanssa lauantaina aamulla Kuopioon. Kävimme ensin katsomassa valtion koulun rakennuksia, jotka ovat uskomattoman kauniita ja kestäviä! Ystäväni viittoi minulle kertomuksia liittyen rakennuksiin. Tästä linkistä löytyy lisätietoja rakennuksista. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=632

Entinen oppilas Arvo Hämäläinen (1938-1947)

 

Entinen Kuopion koulu

Tuli samalla ilmi, että ystäväni Arvo Hämäläinen oli koulutapaamisen entisistä oppilaista vanhin. Arvon koulu päättyi vuonna 1947, mutta hän aloitti koulun vuonna 1938. Sotavuodet sotkivat Arvon koulunkäyntiä.

Koulutapaamisessa oli paikalla entisiä oppilaita ainakin yli 100. Edellisen kerran koulutapaaminen pidettiin v. 1992. Seurasin suurella mielenkiinnolla heidän kertomuksiaan. Osa kysyi minulta, olenko minäkin käynyt Kuopion koulua. Selitin, että olin tulossa pitämään luentoa. Minua kyllä jännitti kertoa tutkimuksistani vuosien ajalta, mutta ilahduin kovasti, miten entiset oppilaat olivat innostuneita kertomaan kokemuksistaan. 

Kerroin Kuopion koulun entisistä oppilaista, joista tunnetuin oli Tapio Vilpponen (Roy). Aika moni suomalainen ei tiennyt Royn käyneen Kuopion koulua. Otin esille myös yhden Kuopion koulun johtajan, Aimo Kankaan, sillä hänestä on niin paljon kertomuksia. Moni entinen oppilas viittoi:"Kiitän kovasti häntä viittomakielisestä opetuksesta, sillä sain oppia paljon kaikkea." 

Totesin väelle, että Kuopion koulusta pitää kirjoittaa historiikkia -hyvin pian. Kohta ei ole enää kovinkaan monta elossaolevaa Kuopion kuuromykkäin koulun käynyttä oppilasta. Iltajuhlassa oli vapaamuotoinen illallinen. Moni entiset oppilaat kokoontuivat pitämään pienmuotoista luokkakokousta. Oli mukavaa katsella entisten oppilaiden vilkasta keskustelua ja muisteluja, mitä entisille oppilaille kuuluu. Alkoholin vaikutuksen alaisena on ehkä helpompaa avautua vaikeista asioista, kuten yksi entinen oppilas kertoi, miten Mikkelin koulussa opetettiin puhumaan -lyijykynällä.

Luokkakokoukset ovat aina olleet merkittävä osa kuurojen kulttuuria, sillä ennen vanhaan kuurot kävivät asuntolakoulua. Asuntolan kohtalotovereista on tullut läheisimpiä kuin oman perheensä jäsenistä, mutta noin 1970-luvulta lähtien on perustettu paljon kunnalliskouluja. Kokoontuvatko kunnalliskoulujen kuurot oppilaat yhteen yhtä paljon kuin valtiokoulun oppilaat? 

Monesta muusta asiasta pitää tehdä lisätutkimuksia,kuten esimerkiksi mistä johtuu, että ennen vanhaan kuuroja lapsia kiellettiin aikuisten kuurojen yhdistystoimintoihin.

Kuurojen ja viittomakielisten historian seuran/yhdistyksen perustaminen?

Kokoonnuimme Hietaniemen vanhalle hautausmaalle ja
katsoimme kuurojen yhteisön merkkihenkilöiden hautoja.
Aika moni hautakivi on heikossa kunnossa.

Totesimme yksinmielisesti, että meidän tulee kyllä perustaa kuurojen historian seura syksyn aikana. Olemme kokoontuneet Helsingin kuurojen yhdistyksen tiloihin 9.5. klo 14. Keskustelimme noin 3 tunnin aikana kuurojen historian perustamiseen liittyvistä asioista. Paikalla oli lukuisia viittomakielisiä ja myös työväenmuseo Werstaan erikoistutkija Tiina Naukkarinen. Kuurojen Liiton erityisasiantuntija Pirkko Selin-Grönlund oli myös mukana. Kerroin silloin, mitä historiaseuran työryhmä selvitti maaliskuun tapaamisessa Turussa. Silloin minun lisäksi Maritta Tarvonen-Jarva, Heli Rupponen ja Satu Worseck keskustelimme kovasti suomalaisen kuurojen kulttuuriperinnön hoitamisesta. Voit lukea keskustelustamme edellisestä postauksestani.


Mitä seuraavaksi?Päätimme perustaa seuran tai yhdistyksen perustamista varten sääntötyöryhmän, johon kuuluu minun lisäksi Maritta Tarvonen-Jarva ja Risto Rautanen. Mitä sääntötyöryhmä tekee? Valmistelee historian seuran/yhdistyksen perustamiseen liittyviä asioita, kuten sääntöjä. Näyttää siltä, että perustamiskokous toteutuu Tampereella. Sitä ennen sääntötyöryhmä tarkistuttaa sääntöjä ja seuran/yhdistyksen toimintaperiaatteita eri tavoin yhdistyksissä ja sosiaalisessa mediassa. Sääntötyöryhmä etsii ruotsinkielistä mukaan. Kuka vaan kuurojen ja viittomakielisten historiasta kiinnostunut on tervetullut mukaan toimintoihin.

Nähdään syksyllä!

Kiitos Helsingin kuurojen yhdistyksen väelle, kun saimme viettää mukavan historiapäivän yhdessä ensin aamulla Hietaniemen hautausmaalla ja sen jälkeen keskustelua HKY:n tiloissa.

Risto Rautanen opasti meitä Hietaniemen hautausmaalla
ja kertoi Rea Stadiuksesta.
 

Savumajasta kouluun -oikeus omaan kieleen

Tänään tuli postissa uusi kirja viittomakielisten historiasta. Birgitta Wallvik, kuurojen vanhempien kuuleva lapsi on kirjoittanut ahkerasti kirjoja kuurojen ja viittomakielisten elämästä.

Uusi kirja kertoo Kuurojen Lähetys -De Dövas Mission ry:n historiasta, sillä kuurojen lähetyseura perustettiin 60 vuotta sitten vuonna 1955. Kuurojen yhteisössä on kerrottu paljon, miten Turun kuurojen koulun opettaja Elsie Roos lähti Afrikkaan opettamaan kuuroja lapsia. Roosin viittomanimi on "ruusu". Kirjassa kerrotaan tarkkaan, miten Roosin matka alkoi Turusta Ruotsin ja Italian kautta Eritreaan. Turun kuurojen koulun oppilaat ja myös Turun kuurojen yhdistyksen väki tulivat hyvästelemään Elsien Roosia.

Kirja vilisee tuttuja nimiä: Lauri Paunu, Anni Kauppinen, Anna Julkunen, Runo Savisaari ja monia muita nimiä löytyy. Kirjan voi tilata Kuurojen Lähetys seuralta 25 euron hintaan. http://www.kuurojenlahetys.fi/?page=2

Muistan hyvin, miten olin innoissani ensimmäisellä luokalla, kun Tampereen kuulovammaisten koululla kävi vieraita Afrikasta. En ole aikaisemmin nähnyt mustaihoisia kuuroja viittomasta. Olin silloin noin 7 vuotias, ja yritin keskustella nuoren naisen kanssa. Piirsin jotain liidulla taululle. Kirjoitin kai nimeni. Ymmärsin silloin, että maailmassa on monta eri viittomakieltä. Nuori nainen oli Almaz.
 


 

Karjalan Kuurojen Heimotuki ry:n säännöt

Sain käsiini Karjalan Kuurojen Heimotuki ry:n jäsenluettelon vuodelta 1995. Silloin oli 150 jäsentä. Miehiä oli 54 ja naisia 96. Yhdistys on edelleen yhdistysrekisterissä, mutta nukkuu. Tutkimukseni yhdistyksen toiminnoista on edelleen kesken, mutta sain erään yhdistyksen jäsenkirjurin jäsenkirjan, jossa oli sääntöjä. Aloin miettiä erityisesti viimeistä sääntöä (10§), mutta lukekaa sääntöjä:

                     Säännöt

                       1§
  Yhdistyksen nimi on Karjalan Kuurojen Heimotuki ry, kotipaikka on Helsingin kaupunki.
  Yhdistyksen tarkoituksena on Karjalan kuurojen henkinen ja ammatillinen kohottaminen sekä vanhojen karjalaisten perinteiden vaaliminen maassamme.

                       2§

 Yhdistys toteuttaa tarkoitustaan kokoamalla yhteen Karjalan kuurot, perustamalla yhteisen rahaston, ottamalla vastaan avustuksia, lahjoituksia, testamentteja, toimeenpanemalla juhlia, myyjäisiä, varainkeräyksiä ja arpajaisia, jakamalla apurahoja harkinnan mukaan sekä muutenkin tukemalla sellaista laillista toimintaa, joka edistää karjalaisen kulttuurin kaikinpuolista kehittymistä maassamme.
 Yhdistyksen ja rahaston omaisuuden tuotto ja muut käytettäväksi määrätyt varat jaetaan yhdistyksen johtokunnalle, joka lopullisesti päättää käytettävissä olevien varojen jakamisesta apurahojen saajille ja mahdollisesti asetettavista ehdoista.
  Rahaston lähemmät säännöt vahvistaa yhdistyksen vuosikokous. Rahaston omaisuus on pidettävä erillään yhdistyksen muusta omaisuudesta. Toimintaansa varten hankkii yhdistys tarvittaessa asianomaisen luvan.

                       3§

 Karjalan  Kuurojen Heimotuki ry:n jäseneksi pääsee jokainen karjalaissyntyinen tai Karjalassa asuva kuuro sekä Karjalan kuurojen edistymistä tarkoittava kuuro henkilö, joka suorittaa kertakaikkisena jäsenmaksuna 1.000 markkaa, ja jonka johtokunta jäseneksi hyväksyy.
  Ainoastaan jäsenillä on äänioikeus säätiön vuosi- tai muissa kokouksissa.

                        4§

  Yhdistyksen lainmukaisena hallituksena on johtokunta, johon kuuluu puheenjohtaja ja 4 varsinaista, sekä 2 varajäsentä, jotka valitaan vuosikokouksessa kahdeksi vuodeksi. Ensimmäisenä vuotena erovuoroon joutuvat varsinaiset ja varajäsenet määrää arpa. Kuoleman tai muun syyn vuoksi eronneen johtokunnan jäsenen tilalle kutsutaan varajäsen jäljelläolevaksi toimikaudeksi.
  Johtokunta kokoontuu puheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja ja kolme jäsentä on saapuvilla.

  Johtokunnan asiana on mm:

a) edustaa yhdistystä;
b) määrätä työvaliokunnan jäsenten palkkiot;
c) päättää tarkemmin määrättävällä tavalla tapahtuvasta apurahojen jaosta ja valvoa niiden käyttöä;
d) laatia säätiön toimintakertomus, antaa tilit tilintarkistajille, esittää tilinpäätös ynnä tilintarkastuskertomus oman lausunonsa ohella vuosikokoukselle

Työvaliokunnan, johon kuuluvat yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja, sihteeri ja rahastonhoitaja, tehtävänä on hoitaa yhdistyksen ja rahaston juoksevat asiat, tehdä johtokunnalle esitykset apurahojen jaosta talousarvion puitteissa ja muutenkin huolehtia päätösten täytäntöönpanosta.
  Kokouskutsun johtokunnan kokouksiin antaa puheenjohtaja kirjeellisesti vähintään 14 vuorokautta ennen kokousta.
  Kutsu yhdistyksen kokoukseen on johtokunnan julkaistava Kuurojen Lehdessä vähintään 14 päivää ennen kokousta.

                     5§
Johtokunnan puheenjohtajan tehtävänä on kutsua johtokunta koolle ja johtaa asian käsittelyä sen kokouksissa. Varapuheenjohtaja huolehtii puheenjohtajan tehtävistä tämän ollessa estettynä. Sihteeri laatii pöytäkirjat, huolehtii kirjeenvaihdosta ja suorittaa muut hänelle uskotut tehtävät. Rahastonhoitaja huolehtii yhdistyksen ja rahaston rahavaroista johtokunnan antamien ohjeiden mukaan. Rahaston tilit pidetään erillään yhdistyksen tileistä.

                     6§
 Yhdistyksen nimen merkitsevät johtokunnan puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, jompikumpi sihteerin kanssa.

                     7§
Yhdistyksen ja rahaston tilit päätetään kalenterivuosittain ja on ne annettava tilintarkistajille viimeistään kuukautta ennen vuosikokousta. Tilintarkastajain on annettava tarkastuskertomuksensa johtokunnalle viimeistään viikkoa ennen vuosikokousta.

                      8§

Yhdistyksen vuosikokous pidetään 1.5.-30.10. välisenä aikana. Siinä käsitellään seuraavat asiat:

a) esitetään johtokunnan ja tilintarkastajain kertomukset;
b) vahvistetaan yhdistyksen ja rahaston tilinpäätökset ja päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä johtokunnalle ja rahastonhoitajalle sekä työvaliokunnall;
c) päätetään johtokunnan jäsenten matka- ja päivärahojen korvausmäärästä;
d) määrätään tilintarkastajain ja asiantuntijain palkkiot:
e) valitaan kahdeksi vuodeksi johtokunnan puheenjohtaja;
f) valitaan erovuoroisten johtokunnan jäsenten tilalle 2 varsinaista ja 1 varajäsen:
g) valitaan 2 tilintarkastajaa ja näille 2 varamiestä, joista molemmista toinen olkoon valantehnyt;
h) vahvistetaan kuluvan vuoden talousarvio.

                     9§
  Ehdotukset näiden sääntöjen muuttamisesta on kirjallisesti tehtävä johtokunnalle joka oman lausuntonsa ohella esittää asian vuosikokoukselle. Muutoksen voimaantulemiseksi vaaditaan 3/4 kannatus läsnäolevain äänimäärästä.
  Muutos tulee voimaan vasta sitten kun se on merkitty yhdistysrekisteriin.

                     10§
 Jos Karjalan Kuurojen Heimotyki r.y. purkantuu, mihin vaaditaan 3/4 enemmistö kaikista annetuista äänistä, on sen sitä ennen päätettävä varojensa ja omaisuutensa tulevasta käytöstä 1 §:ssä mainittuun tarkoitukseen. Ellei näin ole tehty, on Suomen Kuurojen Liitto r.y.:n otettava omaisuus hoitoonsa ja mikäli 10 vuoden kuluessa ei uutta rekisteröityä Karjalan Kuurojen Heimotuki-nimistä yhdistystä ole perustettu, on sanotun liiton käytettävä varat yhdistyksen tarkoituksen toteuttamiseksi.
  

Vuonna 1975 puheenjohtajana oli Jaakko Väisälä ja sihteerinä Kauko Laukkanen. 

Kuurojen ja viittomakielisten historian seuran perustaminen?

Vihdoinkin toteutui Suomen kuurojen ja viittomakielisten historian seuran perustamisen valmistelukokous! Lähdin Turkuun viime perjantaina 20.3., kun lauantaina oli työryhmän kokoontuminen. Käytiin ensin Turun taidemuseossa, jonka jälkeen siirryttiin pohtimaan lounaan merkeissä millaista seuraa tarvitaan tänne Suomeen. Suomessa ei ole vielä kuurojen ja viittomakielisten historian seuraa. Ryhmään kuuluu minun lisäksi Maritta Tarvonen-Jarva, Heli Rupponen, Satu Worseck ja Helena Torboli. 

Keskustelimme seuran perustamisesta, miten voidaan edetä ja saada asiasta kiinnostuneita mukaan. Pohdimme myös, miten Suomen kuurojen ja viittomakielisten yhdistyksissä yhdistyksissä hoidetaan kuurojen ja viittomakielisten historiaa. Seuran perustamiseen toivotaan asiasta oikeasti kiinnostuneita ihmisiä mukaan. Pohdimme alla olevia asioita:     

     
Kuurojen ja viittomakielisten haudat: 

Kuka/ketkä vastaavat niiden hoidosta? Miten hoidetaan?

Tietopankki: 

Kuurojen museolla on sivuja (www.kuurojenmuseo.fi), mutta olisi hienoa, jos kuurojen seuralla olisi oma tietopankki.

 

 Katoavat lajit:

 Pohdimme myös katoavista lajeista, mitkä ovat oikeasti kiireellisiä ja pitää ottaa talteen,     muistiin ennen kuin on liian myöhäistä.

1)    kuurojen kokemukset/kärsimykset:

avioliittolaki, sterilisaatio, kuulon parannus/korjaustoimeenpiteet, oralismi, syrjintä

2)    Kuurojen koulumuistot:

valtionkoulut, kunnalliset kuulovammaisten koulut

3)    Kuurojen työelämä:

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut paljon. Kuurojen työelämää pitää ottaa talteen.

4)    Kuurojen taide/kulttuurielämä:

Pitää kerätä tietoja ja aineistoja kuurojen kulttuurielämästä ja järjestää esimerkiksi näyttelyjä.

5)    Kuurojen yhdistystoiminta:

yhdistyksiä katoaa pikkuhiljaa, miten kerätään tietoja/muistoja yhdistyksistä ja myös yhdistysten kesäpaikoista.

6)    Codat:

Kuurojen vanhempien kuulevilla lapsilla on varmasti paljon tietoa, kokemuksia ja kertomuksia entisajan elämästä. 

Niin millainen seura voisi olla?

Seuran toiminnot:

Tieto on oltava avoin ja saatavilla kaikille eri kielillä (suomi,ruotsi, suomalainen viittomakieli ja suomenruotsalainen viittomakieli) Voisimme järjestää kerran vuodessa seminaari (teema esim. kuurot naiset, kuurojen työhistoria) Voisiko seuralla olla omat kotisivut? Tästä pitää keskustella Kuurojen museon kanssa.

 Seuran toimintoja ei tarvitse olla kovinkaan paljon, mutta voidaan aina järjestää tapahtumia pop up -henkeen. Pitää tehdä yhteistyötä olemassa olevien kuurojen ja viittomakielisten yhdistysten kanssa. Aineiston säilyttämisestä pitää keskustella Työväen museo Werstaan kanssa, sillä ympäri Suomea on paljon vanhoja aineistoja, kuten esimerkiksi vanhoja kirjeitä, kuvia, kaitafilmejä ym.

   

Seuran nimi ja viittomanimi:

Totesimme, että seuralla tulee olla nimi ja myös viittomanimi.Toivomme, että jokainen voi miettiä ennen 9.5. millainen nimi ja viittomanimi sopisi seuralle.

Ideoita esim.

Henkilönimit:

-       Anna Heikel ja Helena Luoma

-       C.O.Malm

-       Hirnit

Ilmiöön perustuva nimi:

-       ”tieto esille!”, juurelta ulos!

Miten edetään?

 Seuraavan kerran tapaamisessa keskustellaan seuran toiminnoista ja myös säännöistä. Työryhmä tekee pari sääntöehdotusta, jonka pohjalta keskustellaan 9.5. Samalla katsotaan yhdessä muiden maiden kuurojen historian seurojen toimintoja ja sääntöjä. Kuurojen historian seuraa ei vielä perusteta 9.5., sillä pitää valmistella sääntöjä ym. perustamiskokousta varten. Sovimme silloin 9.5., milloin ja missä olisi perustamiskokous. Kuka vaan kuurojen historiasta kiinnostunut saa tulla mukaan keskustelutilaisuuteen!

Historiapäivä 9.5. klo 10- 17 Helsingissä

Sovimme alustavasti historiapäivän ohjelmasta, että olisi ensin hautauskierros Hietaniemen vanhalla hautausmaalla klo 10-12, jonka jälkeen käydään tervehtimässä yhteisömme merkkihenkilöitä ja sen jälkeen yhdessä jonnekin syömään klo 12-13. Keskustelu seuran perustamisesta, toiminnoista ja säännöistä olisi klo 14-17 Helsingin kuurojen yhdistyksellä, Liisankadulla.

 

Perustamiskokouksen päivämäärästä sovitaan silloin 9.5. Silloin keskustellaan myös historian seuran nimestä ja myös viittomanimestä. Pitää myös pohtia sopivaa logoa.